aikaistumaton

Finnish

Participle

aikaistumaton

1. negative participle of aikaistua

Declension

Inflection of aikaistumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative		aikaistumaton	aikaistumattomat
genitive		aikaistumattoman	aikaistumattomien
partitive		aikaistumatonta	aikaistumattomia
illative		aikaistumattomaan	aikaistumattomiin
		singular	plural
nominative		aikaistumaton	aikaistumattomat
accusative	nom.	aikaistumaton	aikaistumattomat
	gen.	aikaistumattoman
genitive		aikaistumattoman	aikaistumattomien aikaistumatontenrare
partitive		aikaistumatonta	aikaistumattomia
inessive		aikaistumattomassa	aikaistumattomissa
elative		aikaistumattomasta	aikaistumattomista
illative		aikaistumattomaan	aikaistumattomiin
adessive		aikaistumattomalla	aikaistumattomilla
ablative		aikaistumattomalta	aikaistumattomilta
allative		aikaistumattomalle	aikaistumattomille
essive		aikaistumattomana	aikaistumattomina
translative		aikaistumattomaksi	aikaistumattomiksi
abessive		aikaistumattomatta	aikaistumattomitta
instructive		—	aikaistumattomin
comitative		—	aikaistumattomine

Possessive forms of aikaistumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative aikaistumattomani aikaistumattomani accusative nom. aikaistumattomani aikaistumattomani gen. aikaistumattomani genitive aikaistumattomani aikaistumattomieni aikaistumatontenirare partitive aikaistumatontani aikaistumattomiani inessive aikaistumattomassani aikaistumattomissani elative aikaistumattomastani aikaistumattomistani illative aikaistumattomaani aikaistumattomiini adessive aikaistumattomallani aikaistumattomillani ablative aikaistumattomaltani aikaistumattomiltani allative aikaistumattomalleni aikaistumattomilleni essive aikaistumattomanani aikaistumattominani translative aikaistumattomakseni aikaistumattomikseni abessive aikaistumattomattani aikaistumattomittani instructive — — comitative — aikaistumattomineni second-person singular possessor singular plural nominative aikaistumattomasi aikaistumattomasi accusative nom. aikaistumattomasi aikaistumattomasi gen. aikaistumattomasi genitive aikaistumattomasi aikaistumattomiesi aikaistumatontesirare partitive aikaistumatontasi aikaistumattomiasi inessive aikaistumattomassasi aikaistumattomissasi elative aikaistumattomastasi aikaistumattomistasi illative aikaistumattomaasi aikaistumattomiisi adessive aikaistumattomallasi aikaistumattomillasi ablative aikaistumattomaltasi aikaistumattomiltasi allative aikaistumattomallesi aikaistumattomillesi essive aikaistumattomanasi aikaistumattominasi translative aikaistumattomaksesi aikaistumattomiksesi abessive aikaistumattomattasi aikaistumattomittasi instructive — — comitative — aikaistumattominesi first-person plural possessor singular plural nominative aikaistumattomamme aikaistumattomamme accusative nom. aikaistumattomamme aikaistumattomamme gen. aikaistumattomamme genitive aikaistumattomamme aikaistumattomiemme aikaistumatontemmerare partitive aikaistumatontamme aikaistumattomiamme inessive aikaistumattomassamme aikaistumattomissamme elative aikaistumattomastamme aikaistumattomistamme illative aikaistumattomaamme aikaistumattomiimme adessive aikaistumattomallamme aikaistumattomillamme ablative aikaistumattomaltamme aikaistumattomiltamme allative aikaistumattomallemme aikaistumattomillemme essive aikaistumattomanamme aikaistumattominamme translative aikaistumattomaksemme aikaistumattomiksemme abessive aikaistumattomattamme aikaistumattomittamme instructive — — comitative — aikaistumattominemme second-person plural possessor singular plural nominative aikaistumattomanne aikaistumattomanne accusative nom. aikaistumattomanne aikaistumattomanne gen. aikaistumattomanne genitive aikaistumattomanne aikaistumattomienne aikaistumatontennerare partitive aikaistumatontanne aikaistumattomianne inessive aikaistumattomassanne aikaistumattomissanne elative aikaistumattomastanne aikaistumattomistanne illative aikaistumattomaanne aikaistumattomiinne adessive aikaistumattomallanne aikaistumattomillanne ablative aikaistumattomaltanne aikaistumattomiltanne allative aikaistumattomallenne aikaistumattomillenne essive aikaistumattomananne aikaistumattominanne translative aikaistumattomaksenne aikaistumattomiksenne abessive aikaistumattomattanne aikaistumattomittanne instructive — — comitative — aikaistumattominenne third-person possessor singular plural nominative aikaistumattomansa aikaistumattomansa accusative nom. aikaistumattomansa aikaistumattomansa gen. aikaistumattomansa genitive aikaistumattomansa aikaistumattomiensa aikaistumatontensarare partitive aikaistumatontaan aikaistumatontansa aikaistumattomiaan aikaistumattomiansa inessive aikaistumattomassaan aikaistumattomassansa aikaistumattomissaan aikaistumattomissansa elative aikaistumattomastaan aikaistumattomastansa aikaistumattomistaan aikaistumattomistansa illative aikaistumattomaansa aikaistumattomiinsa adessive aikaistumattomallaan aikaistumattomallansa aikaistumattomillaan aikaistumattomillansa ablative aikaistumattomaltaan aikaistumattomaltansa aikaistumattomiltaan aikaistumattomiltansa allative aikaistumattomalleen aikaistumattomallensa aikaistumattomilleen aikaistumattomillensa essive aikaistumattomanaan aikaistumattomanansa aikaistumattominaan aikaistumattominansa translative aikaistumattomakseen aikaistumattomaksensa aikaistumattomikseen aikaistumattomiksensa abessive aikaistumattomattaan aikaistumattomattansa aikaistumattomittaan aikaistumattomittansa instructive — — comitative — aikaistumattomineen aikaistumattominensa