hakkauttaminen

Finnish

Etymology

hakkauttaa +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhɑkːɑutːɑminen/, [ˈhɑ̝kːɑ̝ˌut̪ːɑ̝ˌmine̞n]
• Rhymes: -inen
• Syllabification^(key): hak‧ka‧ut‧ta‧mi‧nen

Noun

hakkauttaminen

1. verbal noun of hakkauttaa
   1. having something cut or chopped

Declension

Inflection of hakkauttaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		hakkauttaminen	hakkauttamiset
genitive		hakkauttamisen	hakkauttamisten hakkauttamisien
partitive		hakkauttamista	hakkauttamisia
illative		hakkauttamiseen	hakkauttamisiin
		singular	plural
nominative		hakkauttaminen	hakkauttamiset
accusative	nom.	hakkauttaminen	hakkauttamiset
	gen.	hakkauttamisen
genitive		hakkauttamisen	hakkauttamisten hakkauttamisien
partitive		hakkauttamista	hakkauttamisia
inessive		hakkauttamisessa	hakkauttamisissa
elative		hakkauttamisesta	hakkauttamisista
illative		hakkauttamiseen	hakkauttamisiin
adessive		hakkauttamisella	hakkauttamisilla
ablative		hakkauttamiselta	hakkauttamisilta
allative		hakkauttamiselle	hakkauttamisille
essive		hakkauttamisena	hakkauttamisina
translative		hakkauttamiseksi	hakkauttamisiksi
abessive		hakkauttamisetta	hakkauttamisitta
instructive		—	hakkauttamisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of hakkauttaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative hakkauttamiseni hakkauttamiseni accusative nom. hakkauttamiseni hakkauttamiseni gen. hakkauttamiseni genitive hakkauttamiseni hakkauttamisteni hakkauttamisieni partitive hakkauttamistani hakkauttamisiani inessive hakkauttamisessani hakkauttamisissani elative hakkauttamisestani hakkauttamisistani illative hakkauttamiseeni hakkauttamisiini adessive hakkauttamisellani hakkauttamisillani ablative hakkauttamiseltani hakkauttamisiltani allative hakkauttamiselleni hakkauttamisilleni essive hakkauttamisenani hakkauttamisinani translative hakkauttamisekseni hakkauttamisikseni abessive hakkauttamisettani hakkauttamisittani instructive — — comitative — hakkauttamisineni second-person singular possessor singular plural nominative hakkauttamisesi hakkauttamisesi accusative nom. hakkauttamisesi hakkauttamisesi gen. hakkauttamisesi genitive hakkauttamisesi hakkauttamistesi hakkauttamisiesi partitive hakkauttamistasi hakkauttamisiasi inessive hakkauttamisessasi hakkauttamisissasi elative hakkauttamisestasi hakkauttamisistasi illative hakkauttamiseesi hakkauttamisiisi adessive hakkauttamisellasi hakkauttamisillasi ablative hakkauttamiseltasi hakkauttamisiltasi allative hakkauttamisellesi hakkauttamisillesi essive hakkauttamisenasi hakkauttamisinasi translative hakkauttamiseksesi hakkauttamisiksesi abessive hakkauttamisettasi hakkauttamisittasi instructive — — comitative — hakkauttamisinesi first-person plural possessor singular plural nominative hakkauttamisemme hakkauttamisemme accusative nom. hakkauttamisemme hakkauttamisemme gen. hakkauttamisemme genitive hakkauttamisemme hakkauttamistemme hakkauttamisiemme partitive hakkauttamistamme hakkauttamisiamme inessive hakkauttamisessamme hakkauttamisissamme elative hakkauttamisestamme hakkauttamisistamme illative hakkauttamiseemme hakkauttamisiimme adessive hakkauttamisellamme hakkauttamisillamme ablative hakkauttamiseltamme hakkauttamisiltamme allative hakkauttamisellemme hakkauttamisillemme essive hakkauttamisenamme hakkauttamisinamme translative hakkauttamiseksemme hakkauttamisiksemme abessive hakkauttamisettamme hakkauttamisittamme instructive — — comitative — hakkauttamisinemme second-person plural possessor singular plural nominative hakkauttamisenne hakkauttamisenne accusative nom. hakkauttamisenne hakkauttamisenne gen. hakkauttamisenne genitive hakkauttamisenne hakkauttamistenne hakkauttamisienne partitive hakkauttamistanne hakkauttamisianne inessive hakkauttamisessanne hakkauttamisissanne elative hakkauttamisestanne hakkauttamisistanne illative hakkauttamiseenne hakkauttamisiinne adessive hakkauttamisellanne hakkauttamisillanne ablative hakkauttamiseltanne hakkauttamisiltanne allative hakkauttamisellenne hakkauttamisillenne essive hakkauttamisenanne hakkauttamisinanne translative hakkauttamiseksenne hakkauttamisiksenne abessive hakkauttamisettanne hakkauttamisittanne instructive — — comitative — hakkauttamisinenne third-person possessor singular plural nominative hakkauttamisensa hakkauttamisensa accusative nom. hakkauttamisensa hakkauttamisensa gen. hakkauttamisensa genitive hakkauttamisensa hakkauttamistensa hakkauttamisiensa partitive hakkauttamistaan hakkauttamistansa hakkauttamisiaan hakkauttamisiansa inessive hakkauttamisessaan hakkauttamisessansa hakkauttamisissaan hakkauttamisissansa elative hakkauttamisestaan hakkauttamisestansa hakkauttamisistaan hakkauttamisistansa illative hakkauttamiseensa hakkauttamisiinsa adessive hakkauttamisellaan hakkauttamisellansa hakkauttamisillaan hakkauttamisillansa ablative hakkauttamiseltaan hakkauttamiseltansa hakkauttamisiltaan hakkauttamisiltansa allative hakkauttamiselleen hakkauttamisellensa hakkauttamisilleen hakkauttamisillensa essive hakkauttamisenaan hakkauttamisenansa hakkauttamisinaan hakkauttamisinansa translative hakkauttamisekseen hakkauttamiseksensa hakkauttamisikseen hakkauttamisiksensa abessive hakkauttamisettaan hakkauttamisettansa hakkauttamisittaan hakkauttamisittansa instructive — — comitative — hakkauttamisineen hakkauttamisinensa