hanko

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search
See also: Hanko, hankō, and hänkö

Finnish[edit]

A pitchfork

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *hanko, equivalent to hanka (fork, forked tool) +‎ -o. Cognate with Estonian hang.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈhɑŋko/, [ˈhɑ̝ŋko̞]
  • Rhymes: -ɑŋko
  • Syllabification(key): han‧ko

Noun[edit]

hanko

  1. (agriculture, tool) pitchfork, hay fork

Declension[edit]

Inflection of hanko (Kotus type 1*G/valo, nk-ng gradation)
nominative hanko hangot
genitive hangon hankojen
partitive hankoa hankoja
illative hankoon hankoihin
singular plural
nominative hanko hangot
accusative nom. hanko hangot
gen. hangon
genitive hangon hankojen
partitive hankoa hankoja
inessive hangossa hangoissa
elative hangosta hangoista
illative hankoon hankoihin
adessive hangolla hangoilla
ablative hangolta hangoilta
allative hangolle hangoille
essive hankona hankoina
translative hangoksi hangoiksi
abessive hangotta hangoitta
instructive hangoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of hanko (Kotus type 1*G/valo, nk-ng gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative hankoni hankoni
accusative nom. hankoni hankoni
gen. hankoni
genitive hankoni hankojeni
partitive hankoani hankojani
inessive hangossani hangoissani
elative hangostani hangoistani
illative hankooni hankoihini
adessive hangollani hangoillani
ablative hangoltani hangoiltani
allative hangolleni hangoilleni
essive hankonani hankoinani
translative hangokseni hangoikseni
abessive hangottani hangoittani
instructive
comitative hankoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative hankosi hankosi
accusative nom. hankosi hankosi
gen. hankosi
genitive hankosi hankojesi
partitive hankoasi hankojasi
inessive hangossasi hangoissasi
elative hangostasi hangoistasi
illative hankoosi hankoihisi
adessive hangollasi hangoillasi
ablative hangoltasi hangoiltasi
allative hangollesi hangoillesi
essive hankonasi hankoinasi
translative hangoksesi hangoiksesi
abessive hangottasi hangoittasi
instructive
comitative hankoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative hankomme hankomme
accusative nom. hankomme hankomme
gen. hankomme
genitive hankomme hankojemme
partitive hankoamme hankojamme
inessive hangossamme hangoissamme
elative hangostamme hangoistamme
illative hankoomme hankoihimme
adessive hangollamme hangoillamme
ablative hangoltamme hangoiltamme
allative hangollemme hangoillemme
essive hankonamme hankoinamme
translative hangoksemme hangoiksemme
abessive hangottamme hangoittamme
instructive
comitative hankoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative hankonne hankonne
accusative nom. hankonne hankonne
gen. hankonne
genitive hankonne hankojenne
partitive hankoanne hankojanne
inessive hangossanne hangoissanne
elative hangostanne hangoistanne
illative hankoonne hankoihinne
adessive hangollanne hangoillanne
ablative hangoltanne hangoiltanne
allative hangollenne hangoillenne
essive hankonanne hankoinanne
translative hangoksenne hangoiksenne
abessive hangottanne hangoittanne
instructive
comitative hankoinenne
third-person possessor
singular plural
nominative hankonsa hankonsa
accusative nom. hankonsa hankonsa
gen. hankonsa
genitive hankonsa hankojensa
partitive hankoaan
hankoansa
hankojaan
hankojansa
inessive hangossaan
hangossansa
hangoissaan
hangoissansa
elative hangostaan
hangostansa
hangoistaan
hangoistansa
illative hankoonsa hankoihinsa
adessive hangollaan
hangollansa
hangoillaan
hangoillansa
ablative hangoltaan
hangoltansa
hangoiltaan
hangoiltansa
allative hangolleen
hangollensa
hangoilleen
hangoillensa
essive hankonaan
hankonansa
hankoinaan
hankoinansa
translative hangokseen
hangoksensa
hangoikseen
hangoiksensa
abessive hangottaan
hangottansa
hangoittaan
hangoittansa
instructive
comitative hankoineen
hankoinensa

Derived terms[edit]

compounds

See also[edit]

Further reading[edit]

Anagrams[edit]

Ingrian[edit]

Hanko.

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *hanko. Cognates include Finnish hanko and Estonian hang.

Pronunciation[edit]

Noun[edit]

hanko

  1. pitchfork

Declension[edit]

Declension of hanko (type 4/koivu, nk-ng gradation)
singular plural
nominative hanko hangot
genitive hangon hankoin, hankoloin
partitive hankoa hankoja, hankoloja
illative hankoo hankoi, hankoloihe
inessive hangoos hangois, hankolois
elative hangost hangoist, hankoloist
allative hangolle hangoille, hankoloille
adessive hangool hangoil, hankoloil
ablative hangolt hangoilt, hankoloilt
translative hangoks hangoiks, hankoloiks
essive hankonna, hankoon hankoinna, hankoloinna, hankoin, hankoloin
exessive1) hankont hankoint, hankoloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms[edit]

References[edit]

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 45

Japanese[edit]

Romanization[edit]

hanko

  1. Rōmaji transcription of はんこ