hullaantua

Finnish

Etymology

hulla- (“mad, crazy”) +‎ -antua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhulːɑːntuɑˣ/, [ˈhulːɑ̝ːn̪ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Syllabification^(key): hul‧laan‧tu‧a

Verb

hullaantua

1. (intransitive) to infatuate

Conjugation

Inflection of hullaantua (Kotus type 52*J/sanoa, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hullaannun	en hullaannu	1st sing.	olen hullaantunut	en ole hullaantunut
2nd sing.		hullaannut	et hullaannu	2nd sing.	olet hullaantunut	et ole hullaantunut
3rd sing.		hullaantuu	ei hullaannu	3rd sing.	on hullaantunut	ei ole hullaantunut
1st plur.		hullaannumme	emme hullaannu	1st plur.	olemme hullaantuneet	emme ole hullaantuneet
2nd plur.		hullaannutte	ette hullaannu	2nd plur.	olette hullaantuneet	ette ole hullaantuneet
3rd plur.		hullaantuvat	eivät hullaannu	3rd plur.	ovat hullaantuneet	eivät ole hullaantuneet
passive		hullaannutaan	ei hullaannuta	passive	on hullaannuttu	ei ole hullaannuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hullaannuin	en hullaantunut	1st sing.	olin hullaantunut	en ollut hullaantunut
2nd sing.		hullaannuit	et hullaantunut	2nd sing.	olit hullaantunut	et ollut hullaantunut
3rd sing.		hullaantui	ei hullaantunut	3rd sing.	oli hullaantunut	ei ollut hullaantunut
1st plur.		hullaannuimme	emme hullaantuneet	1st plur.	olimme hullaantuneet	emme olleet hullaantuneet
2nd plur.		hullaannuitte	ette hullaantuneet	2nd plur.	olitte hullaantuneet	ette olleet hullaantuneet
3rd plur.		hullaantuivat	eivät hullaantuneet	3rd plur.	olivat hullaantuneet	eivät olleet hullaantuneet
passive		hullaannuttiin	ei hullaannuttu	passive	oli hullaannuttu	ei ollut hullaannuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hullaantuisin	en hullaantuisi	1st sing.	olisin hullaantunut	en olisi hullaantunut
2nd sing.		hullaantuisit	et hullaantuisi	2nd sing.	olisit hullaantunut	et olisi hullaantunut
3rd sing.		hullaantuisi	ei hullaantuisi	3rd sing.	olisi hullaantunut	ei olisi hullaantunut
1st plur.		hullaantuisimme	emme hullaantuisi	1st plur.	olisimme hullaantuneet	emme olisi hullaantuneet
2nd plur.		hullaantuisitte	ette hullaantuisi	2nd plur.	olisitte hullaantuneet	ette olisi hullaantuneet
3rd plur.		hullaantuisivat	eivät hullaantuisi	3rd plur.	olisivat hullaantuneet	eivät olisi hullaantuneet
passive		hullaannuttaisiin	ei hullaannuttaisi	passive	olisi hullaannuttu	ei olisi hullaannuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		hullaannu	älä hullaannu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		hullaantukoon	älköön hullaantuko	3rd sing.	olkoon hullaantunut	älköön olko hullaantunut
1st plur.		hullaantukaamme	älkäämme hullaantuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		hullaantukaa	älkää hullaantuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		hullaantukoot	älkööt hullaantuko	3rd plur.	olkoot hullaantuneet	älkööt olko hullaantuneet
passive		hullaannuttakoon	älköön hullaannuttako	passive	olkoon hullaannuttu	älköön olko hullaannuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hullaantunen	en hullaantune	1st sing.	lienen hullaantunut	en liene hullaantunut
2nd sing.		hullaantunet	et hullaantune	2nd sing.	lienet hullaantunut	et liene hullaantunut
3rd sing.		hullaantunee	ei hullaantune	3rd sing.	lienee hullaantunut	ei liene hullaantunut
1st plur.		hullaantunemme	emme hullaantune	1st plur.	lienemme hullaantuneet	emme liene hullaantuneet
2nd plur.		hullaantunette	ette hullaantune	2nd plur.	lienette hullaantuneet	ette liene hullaantuneet
3rd plur.		hullaantunevat	eivät hullaantune	3rd plur.	lienevät hullaantuneet	eivät liene hullaantuneet
passive		hullaannuttaneen	ei hullaannuttane	passive	lienee hullaannuttu	ei liene hullaannuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		hullaantua		present	hullaantuva	hullaannuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st hullaantuakseni hullaantuaksemme 2nd hullaantuaksesi hullaantuaksenne 3rd hullaantuakseen hullaantuaksensa		past	hullaantunut	hullaannuttu
2nd	inessive2	hullaantuessa	hullaannuttaessa	agent3	hullaantuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st hullaantuessani hullaantuessamme 2nd hullaantuessasi hullaantuessanne 3rd hullaantuessaan hullaantuessansa		negative	hullaantumaton
	instructive	hullaantuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	hullaantumassa	—
	elative	hullaantumasta	—
	illative	hullaantumaan	—
	adessive	hullaantumalla	—
	abessive	hullaantumatta	—
	instructive	hullaantuman	hullaannuttaman
4th4	verbal noun	hullaantuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st hullaantumaisillani hullaantumaisillamme 2nd hullaantumaisillasi hullaantumaisillanne 3rd hullaantumaisillaan hullaantumaisillansa

Derived terms

• hullaannuttaa
• hullaantuminen

 

Further reading

• “hullaantua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02