keila

See also: keilá

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkei̯lɑ/, [ˈk̟e̞i̯lɑ̝]
• Rhymes: -eilɑ
• Syllabification^(key): kei‧la

Etymology 1

Borrowed from Swedish kägla.

Noun

keila

1. pin, tenpin (bottle-shaped target used in tenpin bowling)
2. beam (of light etc.)
3. fan (topological feature)

Declension

Inflection of keila (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative		keila	keilat
genitive		keilan	keilojen
partitive		keilaa	keiloja
illative		keilaan	keiloihin
		singular	plural
nominative		keila	keilat
accusative	nom.	keila	keilat
	gen.	keilan
genitive		keilan	keilojen keilainrare
partitive		keilaa	keiloja
inessive		keilassa	keiloissa
elative		keilasta	keiloista
illative		keilaan	keiloihin
adessive		keilalla	keiloilla
ablative		keilalta	keiloilta
allative		keilalle	keiloille
essive		keilana	keiloina
translative		keilaksi	keiloiksi
abessive		keilatta	keiloitta
instructive		—	keiloin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of keila (Kotus type 9/kala, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative keilani keilani accusative nom. keilani keilani gen. keilani genitive keilani keilojeni keilainirare partitive keilaani keilojani inessive keilassani keiloissani elative keilastani keiloistani illative keilaani keiloihini adessive keilallani keiloillani ablative keilaltani keiloiltani allative keilalleni keiloilleni essive keilanani keiloinani translative keilakseni keiloikseni abessive keilattani keiloittani instructive — — comitative — keiloineni second-person singular possessor singular plural nominative keilasi keilasi accusative nom. keilasi keilasi gen. keilasi genitive keilasi keilojesi keilaisirare partitive keilaasi keilojasi inessive keilassasi keiloissasi elative keilastasi keiloistasi illative keilaasi keiloihisi adessive keilallasi keiloillasi ablative keilaltasi keiloiltasi allative keilallesi keiloillesi essive keilanasi keiloinasi translative keilaksesi keiloiksesi abessive keilattasi keiloittasi instructive — — comitative — keiloinesi first-person plural possessor singular plural nominative keilamme keilamme accusative nom. keilamme keilamme gen. keilamme genitive keilamme keilojemme keilaimmerare partitive keilaamme keilojamme inessive keilassamme keiloissamme elative keilastamme keiloistamme illative keilaamme keiloihimme adessive keilallamme keiloillamme ablative keilaltamme keiloiltamme allative keilallemme keiloillemme essive keilanamme keiloinamme translative keilaksemme keiloiksemme abessive keilattamme keiloittamme instructive — — comitative — keiloinemme second-person plural possessor singular plural nominative keilanne keilanne accusative nom. keilanne keilanne gen. keilanne genitive keilanne keilojenne keilainnerare partitive keilaanne keilojanne inessive keilassanne keiloissanne elative keilastanne keiloistanne illative keilaanne keiloihinne adessive keilallanne keiloillanne ablative keilaltanne keiloiltanne allative keilallenne keiloillenne essive keilananne keiloinanne translative keilaksenne keiloiksenne abessive keilattanne keiloittanne instructive — — comitative — keiloinenne third-person possessor singular plural nominative keilansa keilansa accusative nom. keilansa keilansa gen. keilansa genitive keilansa keilojensa keilainsarare partitive keilaansa keilojaan keilojansa inessive keilassaan keilassansa keiloissaan keiloissansa elative keilastaan keilastansa keiloistaan keiloistansa illative keilaansa keiloihinsa adessive keilallaan keilallansa keiloillaan keiloillansa ablative keilaltaan keilaltansa keiloiltaan keiloiltansa allative keilalleen keilallensa keiloilleen keiloillensa essive keilanaan keilanansa keiloinaan keiloinansa translative keilakseen keilaksensa keiloikseen keiloiksensa abessive keilattaan keilattansa keiloittaan keiloittansa instructive — — comitative — keiloineen keiloinensa

Derived terms

• keilata

 

compounds

• keilahalli
• keilakilpailu
• keilapallo
• keilapatteri
• keilapeli
• keilarata
• valokeila

 

Further reading

• “keila”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[2] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Borrowed from Icelandic keila.

Noun

keila

1. cusk, Brosme brosme (marine fish)

Declension

Inflection of keila (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative		keila	keilat
genitive		keilan	keilojen
partitive		keilaa	keiloja
illative		keilaan	keiloihin
		singular	plural
nominative		keila	keilat
accusative	nom.	keila	keilat
	gen.	keilan
genitive		keilan	keilojen keilainrare
partitive		keilaa	keiloja
inessive		keilassa	keiloissa
elative		keilasta	keiloista
illative		keilaan	keiloihin
adessive		keilalla	keiloilla
ablative		keilalta	keiloilta
allative		keilalle	keiloille
essive		keilana	keiloina
translative		keilaksi	keiloiksi
abessive		keilatta	keiloitta
instructive		—	keiloin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of keila (Kotus type 9/kala, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative keilani keilani accusative nom. keilani keilani gen. keilani genitive keilani keilojeni keilainirare partitive keilaani keilojani inessive keilassani keiloissani elative keilastani keiloistani illative keilaani keiloihini adessive keilallani keiloillani ablative keilaltani keiloiltani allative keilalleni keiloilleni essive keilanani keiloinani translative keilakseni keiloikseni abessive keilattani keiloittani instructive — — comitative — keiloineni second-person singular possessor singular plural nominative keilasi keilasi accusative nom. keilasi keilasi gen. keilasi genitive keilasi keilojesi keilaisirare partitive keilaasi keilojasi inessive keilassasi keiloissasi elative keilastasi keiloistasi illative keilaasi keiloihisi adessive keilallasi keiloillasi ablative keilaltasi keiloiltasi allative keilallesi keiloillesi essive keilanasi keiloinasi translative keilaksesi keiloiksesi abessive keilattasi keiloittasi instructive — — comitative — keiloinesi first-person plural possessor singular plural nominative keilamme keilamme accusative nom. keilamme keilamme gen. keilamme genitive keilamme keilojemme keilaimmerare partitive keilaamme keilojamme inessive keilassamme keiloissamme elative keilastamme keiloistamme illative keilaamme keiloihimme adessive keilallamme keiloillamme ablative keilaltamme keiloiltamme allative keilallemme keiloillemme essive keilanamme keiloinamme translative keilaksemme keiloiksemme abessive keilattamme keiloittamme instructive — — comitative — keiloinemme second-person plural possessor singular plural nominative keilanne keilanne accusative nom. keilanne keilanne gen. keilanne genitive keilanne keilojenne keilainnerare partitive keilaanne keilojanne inessive keilassanne keiloissanne elative keilastanne keiloistanne illative keilaanne keiloihinne adessive keilallanne keiloillanne ablative keilaltanne keiloiltanne allative keilallenne keiloillenne essive keilananne keiloinanne translative keilaksenne keiloiksenne abessive keilattanne keiloittanne instructive — — comitative — keiloinenne third-person possessor singular plural nominative keilansa keilansa accusative nom. keilansa keilansa gen. keilansa genitive keilansa keilojensa keilainsarare partitive keilaansa keilojaan keilojansa inessive keilassaan keilassansa keiloissaan keiloissansa elative keilastaan keilastansa keiloistaan keiloistansa illative keilaansa keiloihinsa adessive keilallaan keilallansa keiloillaan keiloillansa ablative keilaltaan keilaltansa keiloiltaan keiloiltansa allative keilalleen keilallensa keiloilleen keiloillensa essive keilanaan keilanansa keiloinaan keiloinansa translative keilakseen keilaksensa keiloikseen keiloiksensa abessive keilattaan keilattansa keiloittaan keiloittansa instructive — — comitative — keiloineen keiloinensa

Anagrams

• lieka

Icelandic

keila

Etymology

Uncertain. Related to Norwegian keila (“channel”), Middle Low German kēl (“narrow bay”). Perhaps ultimately related to Proto-Indo-European *ǵeyH- (“to break open, germinate”). Also related to Icelandic kíll (“ditch, wedge”).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈcʰeiːla/

  Rhymes: -eiːla

Noun

keila f (genitive singular keilu, nominative plural keilur)

1. (geometry) cone (solid of revolution)
2. bowling pin, tenpin
3. (by extension) bowling (game)
4. torsk, cusk (Brosme brosme)

Declension

declension of keila

f-w1	singular		plural
	indefinite	definite	indefinite	definite
nominative	keila	keilan	keilur	keilurnar
accusative	keilu	keiluna	keilur	keilurnar
dative	keilu	keilunni	keilum	keilunum
genitive	keilu	keilunnar	keila/keilna	keilanna/keilnanna

Derived terms

• keilulaga
• keilusnið

Related terms

• kíll

Further reading

• “keila” in the Dictionary of Modern Icelandic (in Icelandic) and ISLEX (in the Nordic languages)

Anagrams

• leika