kosikkivers

Ingrian

Etymology

From kossia (“to marry off”) +‎ -kki +‎ vers (“poem”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkosikːiˌʋers/, [ˈko̞s̠ikːiˌʋe̞rz̠]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkosikːiˌʋers/, [ˈko̞ʒ̥ikːiˌʋe̞rʒ̥]
• Rhymes: -ers
• Hyphenation: ko‧sik‧ki‧vers

Noun

kosikkivers

1. traditional song sung during a betrothal

Declension

Declension of kosikkivers (type 5/vesi, rt-rr gradation)
	singular	plural
nominative	kosikkivers	kosikkiverret
genitive	kosikkiverren	kosikkiversiin, kosikkiversilöin
partitive	kosikkiverttä	kosikkiversiä, kosikkiversilöjä
illative	kosikkivertee	kosikkiversii, kosikkiversilöihe
inessive	kosikkiverrees	kosikkiversiis, kosikkiversilöis
elative	kosikkiverrest	kosikkiversist, kosikkiversilöist
allative	kosikkiverrelle	kosikkiversille, kosikkiversilöille
adessive	kosikkiverreel	kosikkiversiil, kosikkiversilöil
ablative	kosikkiverrelt	kosikkiversilt, kosikkiversilöilt
translative	kosikkiverreks	kosikkiversiks, kosikkiversilöiks
essive	kosikkiverteennä, kosikkiverteen	kosikkiversiinnä, kosikkiversilöinnä, kosikkiversiin, kosikkiversilöin
exessive1)	kosikkivertent	kosikkiversint, kosikkiversilöint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 198