loimuta

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈloi̯mutɑˣ/, [ˈlo̞i̯mut̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -oimutɑ
• Syllabification^(key): loi‧mu‧ta

Etymology 1

loimu +‎ -ta

Verb

loimuta

1. (intransitive) To blaze, flare.

Conjugation

Inflection of loimuta (Kotus type 75/selvitä, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		loimuan	en loimua	1st sing.	olen loimunnut	en ole loimunnut
2nd sing.		loimuat	et loimua	2nd sing.	olet loimunnut	et ole loimunnut
3rd sing.		loimuaa	ei loimua	3rd sing.	on loimunnut	ei ole loimunnut
1st plur.		loimuamme	emme loimua	1st plur.	olemme loimunneet	emme ole loimunneet
2nd plur.		loimuatte	ette loimua	2nd plur.	olette loimunneet	ette ole loimunneet
3rd plur.		loimuavat	eivät loimua	3rd plur.	ovat loimunneet	eivät ole loimunneet
passive		loimutaan	ei loimuta	passive	on loimuttu	ei ole loimuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		loimusin	en loimunnut	1st sing.	olin loimunnut	en ollut loimunnut
2nd sing.		loimusit	et loimunnut	2nd sing.	olit loimunnut	et ollut loimunnut
3rd sing.		loimusi	ei loimunnut	3rd sing.	oli loimunnut	ei ollut loimunnut
1st plur.		loimusimme	emme loimunneet	1st plur.	olimme loimunneet	emme olleet loimunneet
2nd plur.		loimusitte	ette loimunneet	2nd plur.	olitte loimunneet	ette olleet loimunneet
3rd plur.		loimusivat	eivät loimunneet	3rd plur.	olivat loimunneet	eivät olleet loimunneet
passive		loimuttiin	ei loimuttu	passive	oli loimuttu	ei ollut loimuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		loimuaisin	en loimuaisi	1st sing.	olisin loimunnut	en olisi loimunnut
2nd sing.		loimuaisit	et loimuaisi	2nd sing.	olisit loimunnut	et olisi loimunnut
3rd sing.		loimuaisi	ei loimuaisi	3rd sing.	olisi loimunnut	ei olisi loimunnut
1st plur.		loimuaisimme	emme loimuaisi	1st plur.	olisimme loimunneet	emme olisi loimunneet
2nd plur.		loimuaisitte	ette loimuaisi	2nd plur.	olisitte loimunneet	ette olisi loimunneet
3rd plur.		loimuaisivat	eivät loimuaisi	3rd plur.	olisivat loimunneet	eivät olisi loimunneet
passive		loimuttaisiin	ei loimuttaisi	passive	olisi loimuttu	ei olisi loimuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		loimua	älä loimua	2nd sing.	—	—
3rd sing.		loimutkoon	älköön loimutko	3rd sing.	olkoon loimunnut	älköön olko loimunnut
1st plur.		loimutkaamme	älkäämme loimutko	1st plur.	—	—
2nd plur.		loimutkaa	älkää loimutko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		loimutkoot	älkööt loimutko	3rd plur.	olkoot loimunneet	älkööt olko loimunneet
passive		loimuttakoon	älköön loimuttako	passive	olkoon loimuttu	älköön olko loimuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		loimunnen	en loimunne	1st sing.	lienen loimunnut	en liene loimunnut
2nd sing.		loimunnet	et loimunne	2nd sing.	lienet loimunnut	et liene loimunnut
3rd sing.		loimunnee	ei loimunne	3rd sing.	lienee loimunnut	ei liene loimunnut
1st plur.		loimunnemme	emme loimunne	1st plur.	lienemme loimunneet	emme liene loimunneet
2nd plur.		loimunnette	ette loimunne	2nd plur.	lienette loimunneet	ette liene loimunneet
3rd plur.		loimunnevat	eivät loimunne	3rd plur.	lienevät loimunneet	eivät liene loimunneet
passive		loimuttaneen	ei loimuttane	passive	lienee loimuttu	ei liene loimuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		loimuta		present	loimuava	loimuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st loimutakseni loimutaksemme 2nd loimutaksesi loimutaksenne 3rd loimutakseen loimutaksensa		past	loimunnut	loimuttu
2nd	inessive2	loimutessa	loimuttaessa	agent3	loimuama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st loimutessani loimutessamme 2nd loimutessasi loimutessanne 3rd loimutessaan loimutessansa		negative	loimuamaton
	instructive	loimuten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	loimuamassa	—
	elative	loimuamasta	—
	illative	loimuamaan	—
	adessive	loimuamalla	—
	abessive	loimuamatta	—
	instructive	loimuaman	loimuttaman
4th4	verbal noun	loimuaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st loimuamaisillani loimuamaisillamme 2nd loimuamaisillasi loimuamaisillanne 3rd loimuamaisillaan loimuamaisillansa

Derived terms

• loimuttaa

 

Further reading

• “loimuta”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Verb

loimuta

1. inflection of loimuttaa:
   1. present active indicative connegative
   2. second-person singular present imperative
   3. second-person singular present active imperative connegative

Anagrams

• oma tuli