loppukymmen

Finnish

Etymology

loppu +‎ kymmen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈlopːuˌkymːen/, [ˈlo̞pːuˌk̟ymːe̞n]
• Rhymes: -ymːen
• Syllabification^(key): lop‧pu‧kym‧men

Noun

loppukymmen

1. final decade

   vuosisadan loppukymmenet

   the final decades of the century

Declension

Inflection of loppukymmen (Kotus type 32/sisar, no gradation)
nominative		loppukymmen	loppukymmenet
genitive		loppukymmenen	loppukymmenien loppukymmenten
partitive		loppukymmentä	loppukymmeniä
illative		loppukymmeneen	loppukymmeniin
		singular	plural
nominative		loppukymmen	loppukymmenet
accusative	nom.	loppukymmen	loppukymmenet
	gen.	loppukymmenen
genitive		loppukymmenen	loppukymmenien loppukymmenten
partitive		loppukymmentä	loppukymmeniä
inessive		loppukymmenessä	loppukymmenissä
elative		loppukymmenestä	loppukymmenistä
illative		loppukymmeneen	loppukymmeniin
adessive		loppukymmenellä	loppukymmenillä
ablative		loppukymmeneltä	loppukymmeniltä
allative		loppukymmenelle	loppukymmenille
essive		loppukymmenenä	loppukymmeninä
translative		loppukymmeneksi	loppukymmeniksi
abessive		loppukymmenettä	loppukymmenittä
instructive		—	loppukymmenin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of loppukymmen (Kotus type 32/sisar, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative loppukymmeneni loppukymmeneni accusative nom. loppukymmeneni loppukymmeneni gen. loppukymmeneni genitive loppukymmeneni loppukymmenieni loppukymmenteni partitive loppukymmentäni loppukymmeniäni inessive loppukymmenessäni loppukymmenissäni elative loppukymmenestäni loppukymmenistäni illative loppukymmeneeni loppukymmeniini adessive loppukymmenelläni loppukymmenilläni ablative loppukymmeneltäni loppukymmeniltäni allative loppukymmenelleni loppukymmenilleni essive loppukymmenenäni loppukymmeninäni translative loppukymmenekseni loppukymmenikseni abessive loppukymmenettäni loppukymmenittäni instructive — — comitative — loppukymmenineni second-person singular possessor singular plural nominative loppukymmenesi loppukymmenesi accusative nom. loppukymmenesi loppukymmenesi gen. loppukymmenesi genitive loppukymmenesi loppukymmeniesi loppukymmentesi partitive loppukymmentäsi loppukymmeniäsi inessive loppukymmenessäsi loppukymmenissäsi elative loppukymmenestäsi loppukymmenistäsi illative loppukymmeneesi loppukymmeniisi adessive loppukymmenelläsi loppukymmenilläsi ablative loppukymmeneltäsi loppukymmeniltäsi allative loppukymmenellesi loppukymmenillesi essive loppukymmenenäsi loppukymmeninäsi translative loppukymmeneksesi loppukymmeniksesi abessive loppukymmenettäsi loppukymmenittäsi instructive — — comitative — loppukymmeninesi first-person plural possessor singular plural nominative loppukymmenemme loppukymmenemme accusative nom. loppukymmenemme loppukymmenemme gen. loppukymmenemme genitive loppukymmenemme loppukymmeniemme loppukymmentemme partitive loppukymmentämme loppukymmeniämme inessive loppukymmenessämme loppukymmenissämme elative loppukymmenestämme loppukymmenistämme illative loppukymmeneemme loppukymmeniimme adessive loppukymmenellämme loppukymmenillämme ablative loppukymmeneltämme loppukymmeniltämme allative loppukymmenellemme loppukymmenillemme essive loppukymmenenämme loppukymmeninämme translative loppukymmeneksemme loppukymmeniksemme abessive loppukymmenettämme loppukymmenittämme instructive — — comitative — loppukymmeninemme second-person plural possessor singular plural nominative loppukymmenenne loppukymmenenne accusative nom. loppukymmenenne loppukymmenenne gen. loppukymmenenne genitive loppukymmenenne loppukymmenienne loppukymmentenne partitive loppukymmentänne loppukymmeniänne inessive loppukymmenessänne loppukymmenissänne elative loppukymmenestänne loppukymmenistänne illative loppukymmeneenne loppukymmeniinne adessive loppukymmenellänne loppukymmenillänne ablative loppukymmeneltänne loppukymmeniltänne allative loppukymmenellenne loppukymmenillenne essive loppukymmenenänne loppukymmeninänne translative loppukymmeneksenne loppukymmeniksenne abessive loppukymmenettänne loppukymmenittänne instructive — — comitative — loppukymmeninenne third-person possessor singular plural nominative loppukymmenensä loppukymmenensä accusative nom. loppukymmenensä loppukymmenensä gen. loppukymmenensä genitive loppukymmenensä loppukymmeniensä loppukymmentensä partitive loppukymmentään loppukymmentänsä loppukymmeniään loppukymmeniänsä inessive loppukymmenessään loppukymmenessänsä loppukymmenissään loppukymmenissänsä elative loppukymmenestään loppukymmenestänsä loppukymmenistään loppukymmenistänsä illative loppukymmeneensä loppukymmeniinsä adessive loppukymmenellään loppukymmenellänsä loppukymmenillään loppukymmenillänsä ablative loppukymmeneltään loppukymmeneltänsä loppukymmeniltään loppukymmeniltänsä allative loppukymmenelleen loppukymmenellensä loppukymmenilleen loppukymmenillensä essive loppukymmenenään loppukymmenenänsä loppukymmeninään loppukymmeninänsä translative loppukymmenekseen loppukymmeneksensä loppukymmenikseen loppukymmeniksensä abessive loppukymmenettään loppukymmenettänsä loppukymmenittään loppukymmenittänsä instructive — — comitative — loppukymmenineen loppukymmeninensä

Further reading

• “loppukymmen”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03