luokse

Finnish

Etymology

luo +‎ -kse, lative inflection.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈluo̯kseˣ/, [ˈluo̞̯ks̠e̞(ʔ)]
• Rhymes: -uokse
• Syllabification^(key): luok‧se

Postposition

luokse (+ genitive and/or possessive suffix)

1. (of movement) to, up to, to ('s place)

   Synonyms: luo, tykö

   Antonyms: luota, tyköä

   Luokseni tuli nainen.

   A woman came to me.

   Menin Pekan luokse.

   I went to Pekka's place.

Inflection

Declension of luo noun case singular plural adverbial form singular plural nominative – – superessive – – genitive – – delative – – partitive luota – sublative – – accusative – – lative luo – inessive – – temporal – – elative – – causative – – illative – – multiplicative – – adessive – – distributive – – ablative – – temp. dist. – – allative – – prolative – – essive luona – situative – – translative luokse – oppositive – – abessive – – instructive – – comitative – –

Personal/possessive forms of luokse
no possessor	luokse
possessor	singular	plural
1st person	luokseni	luoksemme
2nd person	luoksesi	luoksenne
3rd person	luokseen luoksensa

Derived terms

compounds

• luoksepääsemätön

 

Related terms

• See the inflection table.

Further reading

• “luokse”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• koleus, louske