mutkailla

Finnish

Etymology

mutka +‎ -illa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmutkɑi̯lːɑˣ/, [ˈmut̪kɑ̝i̯lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -utkɑilːɑ
• Syllabification^(key): mut‧kail‧la

Verb

mutkailla

1. Synonym of mutkitella
2. (nautical) to yaw (turn back and forth about the vertical axis)

Conjugation

Inflection of mutkailla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		mutkailen	en mutkaile	1st sing.	olen mutkaillut	en ole mutkaillut
2nd sing.		mutkailet	et mutkaile	2nd sing.	olet mutkaillut	et ole mutkaillut
3rd sing.		mutkailee	ei mutkaile	3rd sing.	on mutkaillut	ei ole mutkaillut
1st plur.		mutkailemme	emme mutkaile	1st plur.	olemme mutkailleet	emme ole mutkailleet
2nd plur.		mutkailette	ette mutkaile	2nd plur.	olette mutkailleet	ette ole mutkailleet
3rd plur.		mutkailevat	eivät mutkaile	3rd plur.	ovat mutkailleet	eivät ole mutkailleet
passive		mutkaillaan	ei mutkailla	passive	on mutkailtu	ei ole mutkailtu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		mutkailin	en mutkaillut	1st sing.	olin mutkaillut	en ollut mutkaillut
2nd sing.		mutkailit	et mutkaillut	2nd sing.	olit mutkaillut	et ollut mutkaillut
3rd sing.		mutkaili	ei mutkaillut	3rd sing.	oli mutkaillut	ei ollut mutkaillut
1st plur.		mutkailimme	emme mutkailleet	1st plur.	olimme mutkailleet	emme olleet mutkailleet
2nd plur.		mutkailitte	ette mutkailleet	2nd plur.	olitte mutkailleet	ette olleet mutkailleet
3rd plur.		mutkailivat	eivät mutkailleet	3rd plur.	olivat mutkailleet	eivät olleet mutkailleet
passive		mutkailtiin	ei mutkailtu	passive	oli mutkailtu	ei ollut mutkailtu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		mutkailisin	en mutkailisi	1st sing.	olisin mutkaillut	en olisi mutkaillut
2nd sing.		mutkailisit	et mutkailisi	2nd sing.	olisit mutkaillut	et olisi mutkaillut
3rd sing.		mutkailisi	ei mutkailisi	3rd sing.	olisi mutkaillut	ei olisi mutkaillut
1st plur.		mutkailisimme	emme mutkailisi	1st plur.	olisimme mutkailleet	emme olisi mutkailleet
2nd plur.		mutkailisitte	ette mutkailisi	2nd plur.	olisitte mutkailleet	ette olisi mutkailleet
3rd plur.		mutkailisivat	eivät mutkailisi	3rd plur.	olisivat mutkailleet	eivät olisi mutkailleet
passive		mutkailtaisiin	ei mutkailtaisi	passive	olisi mutkailtu	ei olisi mutkailtu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		mutkaile	älä mutkaile	2nd sing.	—	—
3rd sing.		mutkailkoon	älköön mutkailko	3rd sing.	olkoon mutkaillut	älköön olko mutkaillut
1st plur.		mutkailkaamme	älkäämme mutkailko	1st plur.	—	—
2nd plur.		mutkailkaa	älkää mutkailko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		mutkailkoot	älkööt mutkailko	3rd plur.	olkoot mutkailleet	älkööt olko mutkailleet
passive		mutkailtakoon	älköön mutkailtako	passive	olkoon mutkailtu	älköön olko mutkailtu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		mutkaillen	en mutkaille	1st sing.	lienen mutkaillut	en liene mutkaillut
2nd sing.		mutkaillet	et mutkaille	2nd sing.	lienet mutkaillut	et liene mutkaillut
3rd sing.		mutkaillee	ei mutkaille	3rd sing.	lienee mutkaillut	ei liene mutkaillut
1st plur.		mutkaillemme	emme mutkaille	1st plur.	lienemme mutkailleet	emme liene mutkailleet
2nd plur.		mutkaillette	ette mutkaille	2nd plur.	lienette mutkailleet	ette liene mutkailleet
3rd plur.		mutkaillevat	eivät mutkaille	3rd plur.	lienevät mutkailleet	eivät liene mutkailleet
passive		mutkailtaneen	ei mutkailtane	passive	lienee mutkailtu	ei liene mutkailtu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		mutkailla		present	mutkaileva	mutkailtava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st mutkaillakseni mutkaillaksemme 2nd mutkaillaksesi mutkaillaksenne 3rd mutkaillakseen mutkaillaksensa		past	mutkaillut	mutkailtu
2nd	inessive2	mutkaillessa	mutkailtaessa	agent3	mutkailema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st mutkaillessani mutkaillessamme 2nd mutkaillessasi mutkaillessanne 3rd mutkaillessaan mutkaillessansa		negative	mutkailematon
	instructive	mutkaillen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	mutkailemassa	—
	elative	mutkailemasta	—
	illative	mutkailemaan	—
	adessive	mutkailemalla	—
	abessive	mutkailematta	—
	instructive	mutkaileman	mutkailtaman
4th4	verbal noun	mutkaileminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st mutkailemaisillani mutkailemaisillamme 2nd mutkailemaisillasi mutkailemaisillanne 3rd mutkailemaisillaan mutkailemaisillansa

Derived terms

• mutkailu