oppimattomuus

Finnish

Etymology

oppimaton +‎ -uus

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈopːimɑtːomuːs/, [ˈo̞pːiˌmɑ̝t̪ːo̞muːs̠]
• Rhymes: -ɑtːomuːs
• Syllabification^(key): op‧pi‧mat‧to‧muus

Noun

oppimattomuus

1. uneducatedness, unlearnedness

Declension

Inflection of oppimattomuus (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)
nominative		oppimattomuus	oppimattomuudet
genitive		oppimattomuuden	oppimattomuuksien
partitive		oppimattomuutta	oppimattomuuksia
illative		oppimattomuuteen	oppimattomuuksiin
		singular	plural
nominative		oppimattomuus	oppimattomuudet
accusative	nom.	oppimattomuus	oppimattomuudet
	gen.	oppimattomuuden
genitive		oppimattomuuden	oppimattomuuksien
partitive		oppimattomuutta	oppimattomuuksia
inessive		oppimattomuudessa	oppimattomuuksissa
elative		oppimattomuudesta	oppimattomuuksista
illative		oppimattomuuteen	oppimattomuuksiin
adessive		oppimattomuudella	oppimattomuuksilla
ablative		oppimattomuudelta	oppimattomuuksilta
allative		oppimattomuudelle	oppimattomuuksille
essive		oppimattomuutena	oppimattomuuksina
translative		oppimattomuudeksi	oppimattomuuksiksi
abessive		oppimattomuudetta	oppimattomuuksitta
instructive		—	oppimattomuuksin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of oppimattomuus (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative oppimattomuuteni oppimattomuuteni accusative nom. oppimattomuuteni oppimattomuuteni gen. oppimattomuuteni genitive oppimattomuuteni oppimattomuuksieni partitive oppimattomuuttani oppimattomuuksiani inessive oppimattomuudessani oppimattomuuksissani elative oppimattomuudestani oppimattomuuksistani illative oppimattomuuteeni oppimattomuuksiini adessive oppimattomuudellani oppimattomuuksillani ablative oppimattomuudeltani oppimattomuuksiltani allative oppimattomuudelleni oppimattomuuksilleni essive oppimattomuutenani oppimattomuuksinani translative oppimattomuudekseni oppimattomuuksikseni abessive oppimattomuudettani oppimattomuuksittani instructive — — comitative — oppimattomuuksineni second-person singular possessor singular plural nominative oppimattomuutesi oppimattomuutesi accusative nom. oppimattomuutesi oppimattomuutesi gen. oppimattomuutesi genitive oppimattomuutesi oppimattomuuksiesi partitive oppimattomuuttasi oppimattomuuksiasi inessive oppimattomuudessasi oppimattomuuksissasi elative oppimattomuudestasi oppimattomuuksistasi illative oppimattomuuteesi oppimattomuuksiisi adessive oppimattomuudellasi oppimattomuuksillasi ablative oppimattomuudeltasi oppimattomuuksiltasi allative oppimattomuudellesi oppimattomuuksillesi essive oppimattomuutenasi oppimattomuuksinasi translative oppimattomuudeksesi oppimattomuuksiksesi abessive oppimattomuudettasi oppimattomuuksittasi instructive — — comitative — oppimattomuuksinesi first-person plural possessor singular plural nominative oppimattomuutemme oppimattomuutemme accusative nom. oppimattomuutemme oppimattomuutemme gen. oppimattomuutemme genitive oppimattomuutemme oppimattomuuksiemme partitive oppimattomuuttamme oppimattomuuksiamme inessive oppimattomuudessamme oppimattomuuksissamme elative oppimattomuudestamme oppimattomuuksistamme illative oppimattomuuteemme oppimattomuuksiimme adessive oppimattomuudellamme oppimattomuuksillamme ablative oppimattomuudeltamme oppimattomuuksiltamme allative oppimattomuudellemme oppimattomuuksillemme essive oppimattomuutenamme oppimattomuuksinamme translative oppimattomuudeksemme oppimattomuuksiksemme abessive oppimattomuudettamme oppimattomuuksittamme instructive — — comitative — oppimattomuuksinemme second-person plural possessor singular plural nominative oppimattomuutenne oppimattomuutenne accusative nom. oppimattomuutenne oppimattomuutenne gen. oppimattomuutenne genitive oppimattomuutenne oppimattomuuksienne partitive oppimattomuuttanne oppimattomuuksianne inessive oppimattomuudessanne oppimattomuuksissanne elative oppimattomuudestanne oppimattomuuksistanne illative oppimattomuuteenne oppimattomuuksiinne adessive oppimattomuudellanne oppimattomuuksillanne ablative oppimattomuudeltanne oppimattomuuksiltanne allative oppimattomuudellenne oppimattomuuksillenne essive oppimattomuutenanne oppimattomuuksinanne translative oppimattomuudeksenne oppimattomuuksiksenne abessive oppimattomuudettanne oppimattomuuksittanne instructive — — comitative — oppimattomuuksinenne third-person possessor singular plural nominative oppimattomuutensa oppimattomuutensa accusative nom. oppimattomuutensa oppimattomuutensa gen. oppimattomuutensa genitive oppimattomuutensa oppimattomuuksiensa partitive oppimattomuuttaan oppimattomuuttansa oppimattomuuksiaan oppimattomuuksiansa inessive oppimattomuudessaan oppimattomuudessansa oppimattomuuksissaan oppimattomuuksissansa elative oppimattomuudestaan oppimattomuudestansa oppimattomuuksistaan oppimattomuuksistansa illative oppimattomuuteensa oppimattomuuksiinsa adessive oppimattomuudellaan oppimattomuudellansa oppimattomuuksillaan oppimattomuuksillansa ablative oppimattomuudeltaan oppimattomuudeltansa oppimattomuuksiltaan oppimattomuuksiltansa allative oppimattomuudelleen oppimattomuudellensa oppimattomuuksilleen oppimattomuuksillensa essive oppimattomuutenaan oppimattomuutenansa oppimattomuuksinaan oppimattomuuksinansa translative oppimattomuudekseen oppimattomuudeksensa oppimattomuuksikseen oppimattomuuksiksensa abessive oppimattomuudettaan oppimattomuudettansa oppimattomuuksittaan oppimattomuuksittansa instructive — — comitative — oppimattomuuksineen oppimattomuuksinensa