riidellä

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *riideldäk, equivalent to riita (“quarrel, argument”) +‎ -ellä.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈriːdelːæˣ/, [ˈriːde̞lːæ(ʔ)]
• Rhymes: -iːdelːæ
• Syllabification^(key): rii‧del‧lä

Verb

riidellä

1. (intransitive) to quarrel (about = elative)

Conjugation

Inflection of riidellä (Kotus type 67*F/tulla, t-d gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		riitelen	en riitele	1st sing.	olen riidellyt	en ole riidellyt
2nd sing.		riitelet	et riitele	2nd sing.	olet riidellyt	et ole riidellyt
3rd sing.		riitelee	ei riitele	3rd sing.	on riidellyt	ei ole riidellyt
1st plur.		riitelemme	emme riitele	1st plur.	olemme riidelleet	emme ole riidelleet
2nd plur.		riitelette	ette riitele	2nd plur.	olette riidelleet	ette ole riidelleet
3rd plur.		riitelevät	eivät riitele	3rd plur.	ovat riidelleet	eivät ole riidelleet
passive		riidellään	ei riidellä	passive	on riidelty	ei ole riidelty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		riitelin	en riidellyt	1st sing.	olin riidellyt	en ollut riidellyt
2nd sing.		riitelit	et riidellyt	2nd sing.	olit riidellyt	et ollut riidellyt
3rd sing.		riiteli	ei riidellyt	3rd sing.	oli riidellyt	ei ollut riidellyt
1st plur.		riitelimme	emme riidelleet	1st plur.	olimme riidelleet	emme olleet riidelleet
2nd plur.		riitelitte	ette riidelleet	2nd plur.	olitte riidelleet	ette olleet riidelleet
3rd plur.		riitelivät	eivät riidelleet	3rd plur.	olivat riidelleet	eivät olleet riidelleet
passive		riideltiin	ei riidelty	passive	oli riidelty	ei ollut riidelty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		riitelisin	en riitelisi	1st sing.	olisin riidellyt	en olisi riidellyt
2nd sing.		riitelisit	et riitelisi	2nd sing.	olisit riidellyt	et olisi riidellyt
3rd sing.		riitelisi	ei riitelisi	3rd sing.	olisi riidellyt	ei olisi riidellyt
1st plur.		riitelisimme	emme riitelisi	1st plur.	olisimme riidelleet	emme olisi riidelleet
2nd plur.		riitelisitte	ette riitelisi	2nd plur.	olisitte riidelleet	ette olisi riidelleet
3rd plur.		riitelisivät	eivät riitelisi	3rd plur.	olisivat riidelleet	eivät olisi riidelleet
passive		riideltäisiin	ei riideltäisi	passive	olisi riidelty	ei olisi riidelty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		riitele	älä riitele	2nd sing.	—	—
3rd sing.		riidelköön	älköön riidelkö	3rd sing.	olkoon riidellyt	älköön olko riidellyt
1st plur.		riidelkäämme	älkäämme riidelkö	1st plur.	—	—
2nd plur.		riidelkää	älkää riidelkö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		riidelkööt	älkööt riidelkö	3rd plur.	olkoot riidelleet	älkööt olko riidelleet
passive		riideltäköön	älköön riideltäkö	passive	olkoon riidelty	älköön olko riidelty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		riidellen	en riidelle	1st sing.	lienen riidellyt	en liene riidellyt
2nd sing.		riidellet	et riidelle	2nd sing.	lienet riidellyt	et liene riidellyt
3rd sing.		riidellee	ei riidelle	3rd sing.	lienee riidellyt	ei liene riidellyt
1st plur.		riidellemme	emme riidelle	1st plur.	lienemme riidelleet	emme liene riidelleet
2nd plur.		riidellette	ette riidelle	2nd plur.	lienette riidelleet	ette liene riidelleet
3rd plur.		riidellevät	eivät riidelle	3rd plur.	lienevät riidelleet	eivät liene riidelleet
passive		riideltäneen	ei riideltäne	passive	lienee riidelty	ei liene riidelty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		riidellä		present	riitelevä	riideltävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st riidelläkseni riidelläksemme 2nd riidelläksesi riidelläksenne 3rd riidelläkseen riidelläksensä		past	riidellyt	riidelty
2nd	inessive2	riidellessä	riideltäessä	agent3	riitelemä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st riidellessäni riidellessämme 2nd riidellessäsi riidellessänne 3rd riidellessään riidellessänsä		negative	riitelemätön
	instructive	riidellen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	riitelemässä	—
	elative	riitelemästä	—
	illative	riitelemään	—
	adessive	riitelemällä	—
	abessive	riitelemättä	—
	instructive	riitelemän	riideltämän
4th4	verbal noun	riiteleminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st riitelemäisilläni riitelemäisillämme 2nd riitelemäisilläsi riitelemäisillänne 3rd riitelemäisillään riitelemäisillänsä

Derived terms

• riiteleminen
• riitelijä
• riitely

 

Related terms

• riita

Further reading

• “riidellä”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03