rikkoontua

Finnish

Etymology

rikkoa +‎ -ontua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈrikːoːntuɑˣ/, [ˈrikːo̞ːn̪ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Syllabification^(key): rik‧koon‧tu‧a

Verb

rikkoontua

1. Synonym of rikkoutua

Conjugation

Inflection of rikkoontua (Kotus type 52*J/sanoa, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rikkoonnun	en rikkoonnu	1st sing.	olen rikkoontunut	en ole rikkoontunut
2nd sing.		rikkoonnut	et rikkoonnu	2nd sing.	olet rikkoontunut	et ole rikkoontunut
3rd sing.		rikkoontuu	ei rikkoonnu	3rd sing.	on rikkoontunut	ei ole rikkoontunut
1st plur.		rikkoonnumme	emme rikkoonnu	1st plur.	olemme rikkoontuneet	emme ole rikkoontuneet
2nd plur.		rikkoonnutte	ette rikkoonnu	2nd plur.	olette rikkoontuneet	ette ole rikkoontuneet
3rd plur.		rikkoontuvat	eivät rikkoonnu	3rd plur.	ovat rikkoontuneet	eivät ole rikkoontuneet
passive		rikkoonnutaan	ei rikkoonnuta	passive	on rikkoonnuttu	ei ole rikkoonnuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rikkoonnuin	en rikkoontunut	1st sing.	olin rikkoontunut	en ollut rikkoontunut
2nd sing.		rikkoonnuit	et rikkoontunut	2nd sing.	olit rikkoontunut	et ollut rikkoontunut
3rd sing.		rikkoontui	ei rikkoontunut	3rd sing.	oli rikkoontunut	ei ollut rikkoontunut
1st plur.		rikkoonnuimme	emme rikkoontuneet	1st plur.	olimme rikkoontuneet	emme olleet rikkoontuneet
2nd plur.		rikkoonnuitte	ette rikkoontuneet	2nd plur.	olitte rikkoontuneet	ette olleet rikkoontuneet
3rd plur.		rikkoontuivat	eivät rikkoontuneet	3rd plur.	olivat rikkoontuneet	eivät olleet rikkoontuneet
passive		rikkoonnuttiin	ei rikkoonnuttu	passive	oli rikkoonnuttu	ei ollut rikkoonnuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rikkoontuisin	en rikkoontuisi	1st sing.	olisin rikkoontunut	en olisi rikkoontunut
2nd sing.		rikkoontuisit	et rikkoontuisi	2nd sing.	olisit rikkoontunut	et olisi rikkoontunut
3rd sing.		rikkoontuisi	ei rikkoontuisi	3rd sing.	olisi rikkoontunut	ei olisi rikkoontunut
1st plur.		rikkoontuisimme	emme rikkoontuisi	1st plur.	olisimme rikkoontuneet	emme olisi rikkoontuneet
2nd plur.		rikkoontuisitte	ette rikkoontuisi	2nd plur.	olisitte rikkoontuneet	ette olisi rikkoontuneet
3rd plur.		rikkoontuisivat	eivät rikkoontuisi	3rd plur.	olisivat rikkoontuneet	eivät olisi rikkoontuneet
passive		rikkoonnuttaisiin	ei rikkoonnuttaisi	passive	olisi rikkoonnuttu	ei olisi rikkoonnuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		rikkoonnu	älä rikkoonnu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		rikkoontukoon	älköön rikkoontuko	3rd sing.	olkoon rikkoontunut	älköön olko rikkoontunut
1st plur.		rikkoontukaamme	älkäämme rikkoontuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		rikkoontukaa	älkää rikkoontuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		rikkoontukoot	älkööt rikkoontuko	3rd plur.	olkoot rikkoontuneet	älkööt olko rikkoontuneet
passive		rikkoonnuttakoon	älköön rikkoonnuttako	passive	olkoon rikkoonnuttu	älköön olko rikkoonnuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rikkoontunen	en rikkoontune	1st sing.	lienen rikkoontunut	en liene rikkoontunut
2nd sing.		rikkoontunet	et rikkoontune	2nd sing.	lienet rikkoontunut	et liene rikkoontunut
3rd sing.		rikkoontunee	ei rikkoontune	3rd sing.	lienee rikkoontunut	ei liene rikkoontunut
1st plur.		rikkoontunemme	emme rikkoontune	1st plur.	lienemme rikkoontuneet	emme liene rikkoontuneet
2nd plur.		rikkoontunette	ette rikkoontune	2nd plur.	lienette rikkoontuneet	ette liene rikkoontuneet
3rd plur.		rikkoontunevat	eivät rikkoontune	3rd plur.	lienevät rikkoontuneet	eivät liene rikkoontuneet
passive		rikkoonnuttaneen	ei rikkoonnuttane	passive	lienee rikkoonnuttu	ei liene rikkoonnuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		rikkoontua		present	rikkoontuva	rikkoonnuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st rikkoontuakseni rikkoontuaksemme 2nd rikkoontuaksesi rikkoontuaksenne 3rd rikkoontuakseen rikkoontuaksensa		past	rikkoontunut	rikkoonnuttu
2nd	inessive2	rikkoontuessa	rikkoonnuttaessa	agent3	rikkoontuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st rikkoontuessani rikkoontuessamme 2nd rikkoontuessasi rikkoontuessanne 3rd rikkoontuessaan rikkoontuessansa		negative	rikkoontumaton
	instructive	rikkoontuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	rikkoontumassa	—
	elative	rikkoontumasta	—
	illative	rikkoontumaan	—
	adessive	rikkoontumalla	—
	abessive	rikkoontumatta	—
	instructive	rikkoontuman	rikkoonnuttaman
4th4	verbal noun	rikkoontuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st rikkoontumaisillani rikkoontumaisillamme 2nd rikkoontumaisillasi rikkoontumaisillanne 3rd rikkoontumaisillaan rikkoontumaisillansa

Further reading

• “rikkoontua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03