sivuta

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsiʋutɑˣ/, [ˈs̠iʋut̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -iʋutɑ
• Syllabification^(key): si‧vu‧ta

Etymology 1

sivu- +‎ -ta

Verb

sivuta

1. to touch on/upon a subject (in speech or writing)
2. (intransitive, mathematics) to be tangent to, touch
3. to graze, touch lightly

Conjugation

Inflection of sivuta (Kotus type 74/katketa, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sivuan	en sivua	1st sing.	olen sivunnut	en ole sivunnut
2nd sing.		sivuat	et sivua	2nd sing.	olet sivunnut	et ole sivunnut
3rd sing.		sivuaa	ei sivua	3rd sing.	on sivunnut	ei ole sivunnut
1st plur.		sivuamme	emme sivua	1st plur.	olemme sivunneet	emme ole sivunneet
2nd plur.		sivuatte	ette sivua	2nd plur.	olette sivunneet	ette ole sivunneet
3rd plur.		sivuavat	eivät sivua	3rd plur.	ovat sivunneet	eivät ole sivunneet
passive		sivutaan	ei sivuta	passive	on sivuttu	ei ole sivuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sivusin	en sivunnut	1st sing.	olin sivunnut	en ollut sivunnut
2nd sing.		sivusit	et sivunnut	2nd sing.	olit sivunnut	et ollut sivunnut
3rd sing.		sivusi	ei sivunnut	3rd sing.	oli sivunnut	ei ollut sivunnut
1st plur.		sivusimme	emme sivunneet	1st plur.	olimme sivunneet	emme olleet sivunneet
2nd plur.		sivusitte	ette sivunneet	2nd plur.	olitte sivunneet	ette olleet sivunneet
3rd plur.		sivusivat	eivät sivunneet	3rd plur.	olivat sivunneet	eivät olleet sivunneet
passive		sivuttiin	ei sivuttu	passive	oli sivuttu	ei ollut sivuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sivuaisin sivuisin	en sivuaisi en sivuisi	1st sing.	olisin sivunnut	en olisi sivunnut
2nd sing.		sivuaisit sivuisit	et sivuaisi et sivuisi	2nd sing.	olisit sivunnut	et olisi sivunnut
3rd sing.		sivuaisi sivuisi	ei sivuaisi ei sivuisi	3rd sing.	olisi sivunnut	ei olisi sivunnut
1st plur.		sivuaisimme sivuisimme	emme sivuaisi emme sivuisi	1st plur.	olisimme sivunneet	emme olisi sivunneet
2nd plur.		sivuaisitte sivuisitte	ette sivuaisi ette sivuisi	2nd plur.	olisitte sivunneet	ette olisi sivunneet
3rd plur.		sivuaisivat sivuisivat	eivät sivuaisi eivät sivuisi	3rd plur.	olisivat sivunneet	eivät olisi sivunneet
passive		sivuttaisiin	ei sivuttaisi	passive	olisi sivuttu	ei olisi sivuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		sivua	älä sivua	2nd sing.	—	—
3rd sing.		sivutkoon	älköön sivutko	3rd sing.	olkoon sivunnut	älköön olko sivunnut
1st plur.		sivutkaamme	älkäämme sivutko	1st plur.	—	—
2nd plur.		sivutkaa	älkää sivutko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		sivutkoot	älkööt sivutko	3rd plur.	olkoot sivunneet	älkööt olko sivunneet
passive		sivuttakoon	älköön sivuttako	passive	olkoon sivuttu	älköön olko sivuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sivunnen	en sivunne	1st sing.	lienen sivunnut	en liene sivunnut
2nd sing.		sivunnet	et sivunne	2nd sing.	lienet sivunnut	et liene sivunnut
3rd sing.		sivunnee	ei sivunne	3rd sing.	lienee sivunnut	ei liene sivunnut
1st plur.		sivunnemme	emme sivunne	1st plur.	lienemme sivunneet	emme liene sivunneet
2nd plur.		sivunnette	ette sivunne	2nd plur.	lienette sivunneet	ette liene sivunneet
3rd plur.		sivunnevat	eivät sivunne	3rd plur.	lienevät sivunneet	eivät liene sivunneet
passive		sivuttaneen	ei sivuttane	passive	lienee sivuttu	ei liene sivuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		sivuta		present	sivuava	sivuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st sivutakseni sivutaksemme 2nd sivutaksesi sivutaksenne 3rd sivutakseen sivutaksensa		past	sivunnut	sivuttu
2nd	inessive2	sivutessa	sivuttaessa	agent3	sivuama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st sivutessani sivutessamme 2nd sivutessasi sivutessanne 3rd sivutessaan sivutessansa		negative	sivuamaton
	instructive	sivuten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	sivuamassa	—
	elative	sivuamasta	—
	illative	sivuamaan	—
	adessive	sivuamalla	—
	abessive	sivuamatta	—
	instructive	sivuaman	sivuttaman
4th4	verbal noun	sivuaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st sivuamaisillani sivuamaisillamme 2nd sivuamaisillasi sivuamaisillanne 3rd sivuamaisillaan sivuamaisillansa

Derived terms

• sivuaja
• sivuaminen

 

Further reading

• “sivuta”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Verb

sivuta

1. inflection of sivuttaa:
   1. present active indicative connegative
   2. second-person singular present imperative
   3. second-person singular present active imperative connegative

Anagrams

• avitus, avusti, istuva, vautsi