uudentyyppinen

Finnish

Etymology

uuden +‎ tyyppi +‎ -inen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈuːdenˌtyːpːinen/, [ˈuːde̞n̪ˌt̪yːpːine̞n]
• Rhymes: -yːpːinen
• Syllabification^(key): uu‧den‧tyyp‧pi‧nen

Adjective

uudentyyppinen

1. of a new type or design

Declension

Inflection of uudentyyppinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		uudentyyppinen	uudentyyppiset
genitive		uudentyyppisen	uudentyyppisten uudentyyppisien
partitive		uudentyyppistä	uudentyyppisiä
illative		uudentyyppiseen	uudentyyppisiin
		singular	plural
nominative		uudentyyppinen	uudentyyppiset
accusative	nom.	uudentyyppinen	uudentyyppiset
	gen.	uudentyyppisen
genitive		uudentyyppisen	uudentyyppisten uudentyyppisien
partitive		uudentyyppistä	uudentyyppisiä
inessive		uudentyyppisessä	uudentyyppisissä
elative		uudentyyppisestä	uudentyyppisistä
illative		uudentyyppiseen	uudentyyppisiin
adessive		uudentyyppisellä	uudentyyppisillä
ablative		uudentyyppiseltä	uudentyyppisiltä
allative		uudentyyppiselle	uudentyyppisille
essive		uudentyyppisenä	uudentyyppisinä
translative		uudentyyppiseksi	uudentyyppisiksi
abessive		uudentyyppisettä	uudentyyppisittä
instructive		—	uudentyyppisin
comitative		—	uudentyyppisine

Possessive forms of uudentyyppinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative uudentyyppiseni uudentyyppiseni accusative nom. uudentyyppiseni uudentyyppiseni gen. uudentyyppiseni genitive uudentyyppiseni uudentyyppisteni uudentyyppisieni partitive uudentyyppistäni uudentyyppisiäni inessive uudentyyppisessäni uudentyyppisissäni elative uudentyyppisestäni uudentyyppisistäni illative uudentyyppiseeni uudentyyppisiini adessive uudentyyppiselläni uudentyyppisilläni ablative uudentyyppiseltäni uudentyyppisiltäni allative uudentyyppiselleni uudentyyppisilleni essive uudentyyppisenäni uudentyyppisinäni translative uudentyyppisekseni uudentyyppisikseni abessive uudentyyppisettäni uudentyyppisittäni instructive — — comitative — uudentyyppisineni second-person singular possessor singular plural nominative uudentyyppisesi uudentyyppisesi accusative nom. uudentyyppisesi uudentyyppisesi gen. uudentyyppisesi genitive uudentyyppisesi uudentyyppistesi uudentyyppisiesi partitive uudentyyppistäsi uudentyyppisiäsi inessive uudentyyppisessäsi uudentyyppisissäsi elative uudentyyppisestäsi uudentyyppisistäsi illative uudentyyppiseesi uudentyyppisiisi adessive uudentyyppiselläsi uudentyyppisilläsi ablative uudentyyppiseltäsi uudentyyppisiltäsi allative uudentyyppisellesi uudentyyppisillesi essive uudentyyppisenäsi uudentyyppisinäsi translative uudentyyppiseksesi uudentyyppisiksesi abessive uudentyyppisettäsi uudentyyppisittäsi instructive — — comitative — uudentyyppisinesi first-person plural possessor singular plural nominative uudentyyppisemme uudentyyppisemme accusative nom. uudentyyppisemme uudentyyppisemme gen. uudentyyppisemme genitive uudentyyppisemme uudentyyppistemme uudentyyppisiemme partitive uudentyyppistämme uudentyyppisiämme inessive uudentyyppisessämme uudentyyppisissämme elative uudentyyppisestämme uudentyyppisistämme illative uudentyyppiseemme uudentyyppisiimme adessive uudentyyppisellämme uudentyyppisillämme ablative uudentyyppiseltämme uudentyyppisiltämme allative uudentyyppisellemme uudentyyppisillemme essive uudentyyppisenämme uudentyyppisinämme translative uudentyyppiseksemme uudentyyppisiksemme abessive uudentyyppisettämme uudentyyppisittämme instructive — — comitative — uudentyyppisinemme second-person plural possessor singular plural nominative uudentyyppisenne uudentyyppisenne accusative nom. uudentyyppisenne uudentyyppisenne gen. uudentyyppisenne genitive uudentyyppisenne uudentyyppistenne uudentyyppisienne partitive uudentyyppistänne uudentyyppisiänne inessive uudentyyppisessänne uudentyyppisissänne elative uudentyyppisestänne uudentyyppisistänne illative uudentyyppiseenne uudentyyppisiinne adessive uudentyyppisellänne uudentyyppisillänne ablative uudentyyppiseltänne uudentyyppisiltänne allative uudentyyppisellenne uudentyyppisillenne essive uudentyyppisenänne uudentyyppisinänne translative uudentyyppiseksenne uudentyyppisiksenne abessive uudentyyppisettänne uudentyyppisittänne instructive — — comitative — uudentyyppisinenne third-person possessor singular plural nominative uudentyyppisensä uudentyyppisensä accusative nom. uudentyyppisensä uudentyyppisensä gen. uudentyyppisensä genitive uudentyyppisensä uudentyyppistensä uudentyyppisiensä partitive uudentyyppistään uudentyyppistänsä uudentyyppisiään uudentyyppisiänsä inessive uudentyyppisessään uudentyyppisessänsä uudentyyppisissään uudentyyppisissänsä elative uudentyyppisestään uudentyyppisestänsä uudentyyppisistään uudentyyppisistänsä illative uudentyyppiseensä uudentyyppisiinsä adessive uudentyyppisellään uudentyyppisellänsä uudentyyppisillään uudentyyppisillänsä ablative uudentyyppiseltään uudentyyppiseltänsä uudentyyppisiltään uudentyyppisiltänsä allative uudentyyppiselleen uudentyyppisellensä uudentyyppisilleen uudentyyppisillensä essive uudentyyppisenään uudentyyppisenänsä uudentyyppisinään uudentyyppisinänsä translative uudentyyppisekseen uudentyyppiseksensä uudentyyppisikseen uudentyyppisiksensä abessive uudentyyppisettään uudentyyppisettänsä uudentyyppisittään uudentyyppisittänsä instructive — — comitative — uudentyyppisineen uudentyyppisinensä

Derived terms

• uudentyyppisesti

Further reading

• “uudentyyppinen”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04