vaaramaisema

Finnish

Etymology

vaara +‎ maisema

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋɑːrɑˌmɑi̯semɑ/, [ˈʋɑ̝ːrɑ̝ˌmɑ̝i̯s̠e̞mɑ̝]
• Rhymes: -ɑisemɑ
• Syllabification^(key): vaa‧ra‧mai‧se‧ma

Noun

vaaramaisema

1. scenery or landscape of or with large forested hills

Declension

Inflection of vaaramaisema (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative		vaaramaisema	vaaramaisemat
genitive		vaaramaiseman	vaaramaisemien
partitive		vaaramaisemaa	vaaramaisemia
illative		vaaramaisemaan	vaaramaisemiin
		singular	plural
nominative		vaaramaisema	vaaramaisemat
accusative	nom.	vaaramaisema	vaaramaisemat
	gen.	vaaramaiseman
genitive		vaaramaiseman	vaaramaisemien vaaramaisemainrare
partitive		vaaramaisemaa	vaaramaisemia
inessive		vaaramaisemassa	vaaramaisemissa
elative		vaaramaisemasta	vaaramaisemista
illative		vaaramaisemaan	vaaramaisemiin
adessive		vaaramaisemalla	vaaramaisemilla
ablative		vaaramaisemalta	vaaramaisemilta
allative		vaaramaisemalle	vaaramaisemille
essive		vaaramaisemana	vaaramaisemina
translative		vaaramaisemaksi	vaaramaisemiksi
abessive		vaaramaisematta	vaaramaisemitta
instructive		—	vaaramaisemin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of vaaramaisema (Kotus type 10/koira, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative vaaramaisemani vaaramaisemani accusative nom. vaaramaisemani vaaramaisemani gen. vaaramaisemani genitive vaaramaisemani vaaramaisemieni vaaramaisemainirare partitive vaaramaisemaani vaaramaisemiani inessive vaaramaisemassani vaaramaisemissani elative vaaramaisemastani vaaramaisemistani illative vaaramaisemaani vaaramaisemiini adessive vaaramaisemallani vaaramaisemillani ablative vaaramaisemaltani vaaramaisemiltani allative vaaramaisemalleni vaaramaisemilleni essive vaaramaisemanani vaaramaiseminani translative vaaramaisemakseni vaaramaisemikseni abessive vaaramaisemattani vaaramaisemittani instructive — — comitative — vaaramaisemineni second-person singular possessor singular plural nominative vaaramaisemasi vaaramaisemasi accusative nom. vaaramaisemasi vaaramaisemasi gen. vaaramaisemasi genitive vaaramaisemasi vaaramaisemiesi vaaramaisemaisirare partitive vaaramaisemaasi vaaramaisemiasi inessive vaaramaisemassasi vaaramaisemissasi elative vaaramaisemastasi vaaramaisemistasi illative vaaramaisemaasi vaaramaisemiisi adessive vaaramaisemallasi vaaramaisemillasi ablative vaaramaisemaltasi vaaramaisemiltasi allative vaaramaisemallesi vaaramaisemillesi essive vaaramaisemanasi vaaramaiseminasi translative vaaramaisemaksesi vaaramaisemiksesi abessive vaaramaisemattasi vaaramaisemittasi instructive — — comitative — vaaramaiseminesi first-person plural possessor singular plural nominative vaaramaisemamme vaaramaisemamme accusative nom. vaaramaisemamme vaaramaisemamme gen. vaaramaisemamme genitive vaaramaisemamme vaaramaisemiemme vaaramaisemaimmerare partitive vaaramaisemaamme vaaramaisemiamme inessive vaaramaisemassamme vaaramaisemissamme elative vaaramaisemastamme vaaramaisemistamme illative vaaramaisemaamme vaaramaisemiimme adessive vaaramaisemallamme vaaramaisemillamme ablative vaaramaisemaltamme vaaramaisemiltamme allative vaaramaisemallemme vaaramaisemillemme essive vaaramaisemanamme vaaramaiseminamme translative vaaramaisemaksemme vaaramaisemiksemme abessive vaaramaisemattamme vaaramaisemittamme instructive — — comitative — vaaramaiseminemme second-person plural possessor singular plural nominative vaaramaisemanne vaaramaisemanne accusative nom. vaaramaisemanne vaaramaisemanne gen. vaaramaisemanne genitive vaaramaisemanne vaaramaisemienne vaaramaisemainnerare partitive vaaramaisemaanne vaaramaisemianne inessive vaaramaisemassanne vaaramaisemissanne elative vaaramaisemastanne vaaramaisemistanne illative vaaramaisemaanne vaaramaisemiinne adessive vaaramaisemallanne vaaramaisemillanne ablative vaaramaisemaltanne vaaramaisemiltanne allative vaaramaisemallenne vaaramaisemillenne essive vaaramaisemananne vaaramaiseminanne translative vaaramaisemaksenne vaaramaisemiksenne abessive vaaramaisemattanne vaaramaisemittanne instructive — — comitative — vaaramaiseminenne third-person possessor singular plural nominative vaaramaisemansa vaaramaisemansa accusative nom. vaaramaisemansa vaaramaisemansa gen. vaaramaisemansa genitive vaaramaisemansa vaaramaisemiensa vaaramaisemainsarare partitive vaaramaisemaansa vaaramaisemiaan vaaramaisemiansa inessive vaaramaisemassaan vaaramaisemassansa vaaramaisemissaan vaaramaisemissansa elative vaaramaisemastaan vaaramaisemastansa vaaramaisemistaan vaaramaisemistansa illative vaaramaisemaansa vaaramaisemiinsa adessive vaaramaisemallaan vaaramaisemallansa vaaramaisemillaan vaaramaisemillansa ablative vaaramaisemaltaan vaaramaisemaltansa vaaramaisemiltaan vaaramaisemiltansa allative vaaramaisemalleen vaaramaisemallensa vaaramaisemilleen vaaramaisemillensa essive vaaramaisemanaan vaaramaisemanansa vaaramaiseminaan vaaramaiseminansa translative vaaramaisemakseen vaaramaisemaksensa vaaramaisemikseen vaaramaisemiksensa abessive vaaramaisemattaan vaaramaisemattansa vaaramaisemittaan vaaramaisemittansa instructive — — comitative — vaaramaisemineen vaaramaiseminensa