vuosikausi

Finnish

Etymology

vuosi (“year”) +‎ kausi (“period, era”); the word kausi is used here as fortifier

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋuo̯siˌkɑu̯si/, [ˈʋuo̞̯s̠iˌkɑ̝u̯s̠i]
• Rhymes: -ɑusi
• Syllabification^(key): vuo‧si‧kau‧si

Noun

vuosikausi

1. A period of about one year; used often in plural to signify years, several years or "years and years".

   Olen vuosikausia yrittänyt...

   For years have I tried...

   Hän vietti Italiassa vuosikauden.

   He spent about one year in Italy.

Declension

Inflection of vuosikausi (Kotus type 27*F/käsi, t-d gradation)
nominative		vuosikausi	vuosikaudet
genitive		vuosikauden	vuosikausien
partitive		vuosikautta	vuosikausia
illative		vuosikauteen	vuosikausiin
		singular	plural
nominative		vuosikausi	vuosikaudet
accusative	nom.	vuosikausi	vuosikaudet
	gen.	vuosikauden
genitive		vuosikauden	vuosikausien vuosikauttenrare
partitive		vuosikautta	vuosikausia
inessive		vuosikaudessa	vuosikausissa
elative		vuosikaudesta	vuosikausista
illative		vuosikauteen	vuosikausiin
adessive		vuosikaudella	vuosikausilla
ablative		vuosikaudelta	vuosikausilta
allative		vuosikaudelle	vuosikausille
essive		vuosikautena	vuosikausina
translative		vuosikaudeksi	vuosikausiksi
abessive		vuosikaudetta	vuosikausitta
instructive		—	vuosikausin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of vuosikausi (Kotus type 27*F/käsi, t-d gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative vuosikauteni vuosikauteni accusative nom. vuosikauteni vuosikauteni gen. vuosikauteni genitive vuosikauteni vuosikausieni vuosikauttenirare partitive vuosikauttani vuosikausiani inessive vuosikaudessani vuosikausissani elative vuosikaudestani vuosikausistani illative vuosikauteeni vuosikausiini adessive vuosikaudellani vuosikausillani ablative vuosikaudeltani vuosikausiltani allative vuosikaudelleni vuosikausilleni essive vuosikautenani vuosikausinani translative vuosikaudekseni vuosikausikseni abessive vuosikaudettani vuosikausittani instructive — — comitative — vuosikausineni second-person singular possessor singular plural nominative vuosikautesi vuosikautesi accusative nom. vuosikautesi vuosikautesi gen. vuosikautesi genitive vuosikautesi vuosikausiesi vuosikauttesirare partitive vuosikauttasi vuosikausiasi inessive vuosikaudessasi vuosikausissasi elative vuosikaudestasi vuosikausistasi illative vuosikauteesi vuosikausiisi adessive vuosikaudellasi vuosikausillasi ablative vuosikaudeltasi vuosikausiltasi allative vuosikaudellesi vuosikausillesi essive vuosikautenasi vuosikausinasi translative vuosikaudeksesi vuosikausiksesi abessive vuosikaudettasi vuosikausittasi instructive — — comitative — vuosikausinesi first-person plural possessor singular plural nominative vuosikautemme vuosikautemme accusative nom. vuosikautemme vuosikautemme gen. vuosikautemme genitive vuosikautemme vuosikausiemme vuosikauttemmerare partitive vuosikauttamme vuosikausiamme inessive vuosikaudessamme vuosikausissamme elative vuosikaudestamme vuosikausistamme illative vuosikauteemme vuosikausiimme adessive vuosikaudellamme vuosikausillamme ablative vuosikaudeltamme vuosikausiltamme allative vuosikaudellemme vuosikausillemme essive vuosikautenamme vuosikausinamme translative vuosikaudeksemme vuosikausiksemme abessive vuosikaudettamme vuosikausittamme instructive — — comitative — vuosikausinemme second-person plural possessor singular plural nominative vuosikautenne vuosikautenne accusative nom. vuosikautenne vuosikautenne gen. vuosikautenne genitive vuosikautenne vuosikausienne vuosikauttennerare partitive vuosikauttanne vuosikausianne inessive vuosikaudessanne vuosikausissanne elative vuosikaudestanne vuosikausistanne illative vuosikauteenne vuosikausiinne adessive vuosikaudellanne vuosikausillanne ablative vuosikaudeltanne vuosikausiltanne allative vuosikaudellenne vuosikausillenne essive vuosikautenanne vuosikausinanne translative vuosikaudeksenne vuosikausiksenne abessive vuosikaudettanne vuosikausittanne instructive — — comitative — vuosikausinenne third-person possessor singular plural nominative vuosikautensa vuosikautensa accusative nom. vuosikautensa vuosikautensa gen. vuosikautensa genitive vuosikautensa vuosikausiensa vuosikauttensarare partitive vuosikauttaan vuosikauttansa vuosikausiaan vuosikausiansa inessive vuosikaudessaan vuosikaudessansa vuosikausissaan vuosikausissansa elative vuosikaudestaan vuosikaudestansa vuosikausistaan vuosikausistansa illative vuosikauteensa vuosikausiinsa adessive vuosikaudellaan vuosikaudellansa vuosikausillaan vuosikausillansa ablative vuosikaudeltaan vuosikaudeltansa vuosikausiltaan vuosikausiltansa allative vuosikaudelleen vuosikaudellensa vuosikausilleen vuosikausillensa essive vuosikautenaan vuosikautenansa vuosikausinaan vuosikausinansa translative vuosikaudekseen vuosikaudeksensa vuosikausikseen vuosikausiksensa abessive vuosikaudettaan vuosikaudettansa vuosikausittaan vuosikausittansa instructive — — comitative — vuosikausineen vuosikausinensa

Further reading

• “vuosikausi”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04

Anagrams

• vakioisuus