alkukonsonantta

Ingrian

Etymology

From alku (“beginning”) +‎ konsonantta (“consonant”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈɑlkuˌkonsoˌnɑntːɑ/, [ˈɑɫkŭˌko̞ns̠ŏ̞ˌnɑntː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈɑlkuˌkonsoˌnɑntːɑ/, [ˈɑɫɡ̊uˌɡ̊o̞nʒ̥o̞ˌnɑntːɑ]
• Rhymes: -ɑntː, -ɑntːɑ
• Hyphenation: al‧ku‧kon‧so‧nant‧ta

Noun

alkukonsonantta

1. initial consonant
   • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[1], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 15:

     Soikkolan keelees ono gruppa koltslogaisia sa[n]oja, kummiis toisen slogan alkukonsonantta ono laatint geminatan ja senen peräst i toisees slogas ain ono pitkä tali tihtii i poolipitkä vokala.

     In the Soikkola language there is a group of trisyllabic words, in which the initial consonant of the second syllable is composed by a geminates and after it also in the second syllable there is always a long or often also a halflong vowel.

Declension

Declension of alkukonsonantta (type 3/kana, tt-t gradation)
	singular	plural
nominative	alkukonsonantta	alkukonsonantat
genitive	alkukonsonantan	alkukonsonanttoin
partitive	alkukonsonanttaa	alkukonsonanttoja
illative	alkukonsonanttaa	alkukonsonanttoi
inessive	alkukonsonantaas	alkukonsonantois
elative	alkukonsonantast	alkukonsonantoist
allative	alkukonsonantalle	alkukonsonantoille
adessive	alkukonsonantaal	alkukonsonantoil
ablative	alkukonsonantalt	alkukonsonantoilt
translative	alkukonsonantaks	alkukonsonantoiks
essive	alkukonsonanttanna, alkukonsonanttaan	alkukonsonanttoinna, alkukonsonanttoin
exessive1)	alkukonsonanttant	alkukonsonanttoint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.