geografiakartta

Ingrian

Etymology

From geografia (“geography”) +‎ kartta (“map”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈɡeoˌɡrɑfiɑˌkɑrtːɑ/, [ˈɡe̞o̞ˌɡrɑfːe̞ˌkɑrtː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈɡeoˌɡrɑfiɑˌkɑrtːɑ/, [ˈke̞o̞ˌɡ̊rɑfˑiɑˌɡ̊ɑrtːɑ]
• Rhymes: -ɑrtː, -ɑrtːɑ
• Hyphenation: ge‧o‧gra‧fi‧a‧kart‧ta

Noun

geografiakartta

1. geomap
   • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 46:

     Mikä on geografiakartta.

     What is a geomap.

Declension

Declension of geografiakartta (type 3/kana, tt-t gradation)
	singular	plural
nominative	geografiakartta	geografiakartat
genitive	geografiakartan	geografiakarttoin
partitive	geografiakarttaa	geografiakarttoja
illative	geografiakarttaa	geografiakarttoi
inessive	geografiakartaas	geografiakartois
elative	geografiakartast	geografiakartoist
allative	geografiakartalle	geografiakartoille
adessive	geografiakartaal	geografiakartoil
ablative	geografiakartalt	geografiakartoilt
translative	geografiakartaks	geografiakartoiks
essive	geografiakarttanna, geografiakarttaan	geografiakarttoinna, geografiakarttoin
exessive1)	geografiakarttant	geografiakarttoint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.