halluus
Jump to navigation
Jump to search
Ingrian[edit]
| →○ | illative | haltuu |
|---|---|---|
| ○ | inessive | halluus |
| ○→ | elative | hallust |
Etymology[edit]
From Proto-Finnic *haltu-. Akin to Finnish hallussa.
Pronunciation[edit]
- (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈhɑlːuːs/, [ˈhɑɫːuz̠]
- (Soikkola) IPA(key): /ˈhɑlːuːs/, [ˈhɑɫːuːʒ̥]
- Rhymes: -ɑlːuːs
- Hyphenation: hal‧luus
Postposition[edit]
halluus (+ genitive)
- in somebody's possession
- 1937, N. A. Iljin, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (kolmas osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 50:
- Krepostnoi — talonpoika, kum[pa] oli herran halluus i käi teol.
- Serf - a farmer, that was in the master's possession and worked [for him].
References[edit]
- Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 43