harkita

See also: härkita

Finnish

Etymology

harkki (“forked or pronged tool, rake, drag”) +‎ -ita; the original meaning was "to drag; search from a body of water by dragging a tool" (naarata in modern Finnish).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhɑrkitɑˣ/, [ˈhɑ̝rk̟it̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ɑrkitɑ
• Syllabification^(key): har‧ki‧ta

Verb

harkita

1. (transitive, usually atelic) to deliberate, consider, reflect upon, ponder, think, contemplate

   Harkitsen asiaa.

   I'll think about it.

   Hän harkitsi itsemurhaa.

   S/he considered suicide.

Conjugation

Inflection of harkita (Kotus type 69/valita, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		harkitsen	en harkitse	1st sing.	olen harkinnut	en ole harkinnut
2nd sing.		harkitset	et harkitse	2nd sing.	olet harkinnut	et ole harkinnut
3rd sing.		harkitsee	ei harkitse	3rd sing.	on harkinnut	ei ole harkinnut
1st plur.		harkitsemme	emme harkitse	1st plur.	olemme harkinneet	emme ole harkinneet
2nd plur.		harkitsette	ette harkitse	2nd plur.	olette harkinneet	ette ole harkinneet
3rd plur.		harkitsevat	eivät harkitse	3rd plur.	ovat harkinneet	eivät ole harkinneet
passive		harkitaan	ei harkita	passive	on harkittu	ei ole harkittu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		harkitsin	en harkinnut	1st sing.	olin harkinnut	en ollut harkinnut
2nd sing.		harkitsit	et harkinnut	2nd sing.	olit harkinnut	et ollut harkinnut
3rd sing.		harkitsi	ei harkinnut	3rd sing.	oli harkinnut	ei ollut harkinnut
1st plur.		harkitsimme	emme harkinneet	1st plur.	olimme harkinneet	emme olleet harkinneet
2nd plur.		harkitsitte	ette harkinneet	2nd plur.	olitte harkinneet	ette olleet harkinneet
3rd plur.		harkitsivat	eivät harkinneet	3rd plur.	olivat harkinneet	eivät olleet harkinneet
passive		harkittiin	ei harkittu	passive	oli harkittu	ei ollut harkittu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		harkitsisin	en harkitsisi	1st sing.	olisin harkinnut	en olisi harkinnut
2nd sing.		harkitsisit	et harkitsisi	2nd sing.	olisit harkinnut	et olisi harkinnut
3rd sing.		harkitsisi	ei harkitsisi	3rd sing.	olisi harkinnut	ei olisi harkinnut
1st plur.		harkitsisimme	emme harkitsisi	1st plur.	olisimme harkinneet	emme olisi harkinneet
2nd plur.		harkitsisitte	ette harkitsisi	2nd plur.	olisitte harkinneet	ette olisi harkinneet
3rd plur.		harkitsisivat	eivät harkitsisi	3rd plur.	olisivat harkinneet	eivät olisi harkinneet
passive		harkittaisiin	ei harkittaisi	passive	olisi harkittu	ei olisi harkittu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		harkitse	älä harkitse	2nd sing.	—	—
3rd sing.		harkitkoon	älköön harkitko	3rd sing.	olkoon harkinnut	älköön olko harkinnut
1st plur.		harkitkaamme	älkäämme harkitko	1st plur.	—	—
2nd plur.		harkitkaa	älkää harkitko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		harkitkoot	älkööt harkitko	3rd plur.	olkoot harkinneet	älkööt olko harkinneet
passive		harkittakoon	älköön harkittako	passive	olkoon harkittu	älköön olko harkittu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		harkinnen	en harkinne	1st sing.	lienen harkinnut	en liene harkinnut
2nd sing.		harkinnet	et harkinne	2nd sing.	lienet harkinnut	et liene harkinnut
3rd sing.		harkinnee	ei harkinne	3rd sing.	lienee harkinnut	ei liene harkinnut
1st plur.		harkinnemme	emme harkinne	1st plur.	lienemme harkinneet	emme liene harkinneet
2nd plur.		harkinnette	ette harkinne	2nd plur.	lienette harkinneet	ette liene harkinneet
3rd plur.		harkinnevat	eivät harkinne	3rd plur.	lienevät harkinneet	eivät liene harkinneet
passive		harkittaneen	ei harkittane	passive	lienee harkittu	ei liene harkittu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		harkita		present	harkitseva	harkittava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st harkitakseni harkitaksemme 2nd harkitaksesi harkitaksenne 3rd harkitakseen harkitaksensa		past	harkinnut	harkittu
2nd	inessive2	harkitessa	harkittaessa	agent3	harkitsema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st harkitessani harkitessamme 2nd harkitessasi harkitessanne 3rd harkitessaan harkitessansa		negative	harkitsematon
	instructive	harkiten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	harkitsemassa	—
	elative	harkitsemasta	—
	illative	harkitsemaan	—
	adessive	harkitsemalla	—
	abessive	harkitsematta	—
	instructive	harkitseman	harkittaman
4th4	verbal noun	harkitseminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st harkitsemaisillani harkitsemaisillamme 2nd harkitsemaisillasi harkitsemaisillanne 3rd harkitsemaisillaan harkitsemaisillansa

Derived terms

adjectives

• harkitsematon
• harkittu

 

nouns

• harkinta
• harkitseminen

 

Further reading

• “harkita”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[2] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• karhita