huimata

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *huimat'ak, equivalent to huima- +‎ -ta

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhui̯mɑtɑˣ/, [ˈhui̯mɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uimɑtɑ
• Syllabification^(key): hui‧ma‧ta

Verb

huimata

1. (transitive, usually atelic) to make someone (feel) dizzy (also figuratively)

   Talouskehityksen luvut huimaavat minua.

   The figures displaying the economic development make me feel dizzy.

2. (impersonal + partitive) to feel dizzy

   Minua huimaa.

   I feel dizzy.

Conjugation

Mostly only used in the third person.

Inflection of huimata (Kotus type 73/salata, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		huimaan	en huimaa	1st sing.	olen huimannut	en ole huimannut
2nd sing.		huimaat	et huimaa	2nd sing.	olet huimannut	et ole huimannut
3rd sing.		huimaa	ei huimaa	3rd sing.	on huimannut	ei ole huimannut
1st plur.		huimaamme	emme huimaa	1st plur.	olemme huimanneet	emme ole huimanneet
2nd plur.		huimaatte	ette huimaa	2nd plur.	olette huimanneet	ette ole huimanneet
3rd plur.		huimaavat	eivät huimaa	3rd plur.	ovat huimanneet	eivät ole huimanneet
passive		huimataan	ei huimata	passive	on huimattu	ei ole huimattu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		huimasin	en huimannut	1st sing.	olin huimannut	en ollut huimannut
2nd sing.		huimasit	et huimannut	2nd sing.	olit huimannut	et ollut huimannut
3rd sing.		huimasi	ei huimannut	3rd sing.	oli huimannut	ei ollut huimannut
1st plur.		huimasimme	emme huimanneet	1st plur.	olimme huimanneet	emme olleet huimanneet
2nd plur.		huimasitte	ette huimanneet	2nd plur.	olitte huimanneet	ette olleet huimanneet
3rd plur.		huimasivat	eivät huimanneet	3rd plur.	olivat huimanneet	eivät olleet huimanneet
passive		huimattiin	ei huimattu	passive	oli huimattu	ei ollut huimattu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		huimaisin	en huimaisi	1st sing.	olisin huimannut	en olisi huimannut
2nd sing.		huimaisit	et huimaisi	2nd sing.	olisit huimannut	et olisi huimannut
3rd sing.		huimaisi	ei huimaisi	3rd sing.	olisi huimannut	ei olisi huimannut
1st plur.		huimaisimme	emme huimaisi	1st plur.	olisimme huimanneet	emme olisi huimanneet
2nd plur.		huimaisitte	ette huimaisi	2nd plur.	olisitte huimanneet	ette olisi huimanneet
3rd plur.		huimaisivat	eivät huimaisi	3rd plur.	olisivat huimanneet	eivät olisi huimanneet
passive		huimattaisiin	ei huimattaisi	passive	olisi huimattu	ei olisi huimattu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		huimaa	älä huimaa	2nd sing.	—	—
3rd sing.		huimatkoon	älköön huimatko	3rd sing.	olkoon huimannut	älköön olko huimannut
1st plur.		huimatkaamme	älkäämme huimatko	1st plur.	—	—
2nd plur.		huimatkaa	älkää huimatko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		huimatkoot	älkööt huimatko	3rd plur.	olkoot huimanneet	älkööt olko huimanneet
passive		huimattakoon	älköön huimattako	passive	olkoon huimattu	älköön olko huimattu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		huimannen	en huimanne	1st sing.	lienen huimannut	en liene huimannut
2nd sing.		huimannet	et huimanne	2nd sing.	lienet huimannut	et liene huimannut
3rd sing.		huimannee	ei huimanne	3rd sing.	lienee huimannut	ei liene huimannut
1st plur.		huimannemme	emme huimanne	1st plur.	lienemme huimanneet	emme liene huimanneet
2nd plur.		huimannette	ette huimanne	2nd plur.	lienette huimanneet	ette liene huimanneet
3rd plur.		huimannevat	eivät huimanne	3rd plur.	lienevät huimanneet	eivät liene huimanneet
passive		huimattaneen	ei huimattane	passive	lienee huimattu	ei liene huimattu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		huimata		present	huimaava	huimattava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st huimatakseni huimataksemme 2nd huimataksesi huimataksenne 3rd huimatakseen huimataksensa		past	huimannut	huimattu
2nd	inessive2	huimatessa	huimattaessa	agent3	huimaama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st huimatessani huimatessamme 2nd huimatessasi huimatessanne 3rd huimatessaan huimatessansa		negative	huimaamaton
	instructive	huimaten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	huimaamassa	—
	elative	huimaamasta	—
	illative	huimaamaan	—
	adessive	huimaamalla	—
	abessive	huimaamatta	—
	instructive	huimaaman	huimattaman
4th4	verbal noun	huimaaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st huimaamaisillani huimaamaisillamme 2nd huimaamaisillasi huimaamaisillanne 3rd huimaamaisillaan huimaamaisillansa

Synonyms

• huipata

Derived terms

• huimaaminen
• huimaus

 

Further reading

• “huimata”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02