hukata

Estonian

Verb

hukata

1. Da-infinitive of hukkama.

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *huk'at'ak. Equivalent to huka- (“waste; being misplaced”) +‎ -ta.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhukɑtɑˣ/, [ˈhukɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ukɑtɑ
• Syllabification^(key): hu‧ka‧ta

Verb

hukata

1. (transitive) to lose, misplace (sth in a manner that it is then missing)

   Hukkasin avaimeni.

   I lost my key(s).

2. (transitive) to waste

   Synonyms: haaskata, tuhlata

   hukata aikaa ― to waste time

Usage notes

• hukata takes the illative (or, with some words, allative) case for location, i.e. answers the question "where ... to?" instead of "where?".
  • The elative (or, in some cases, ablative) case is used with etsiä, löytyä, löytää, lukea and kuulla. (i.e. "where ... from?" instead of "where?").
  • The illative (or, in some cases, allative) case is used with saapua, eksyä, eksyttää, jäädä, jättää, hukkua, hukata, kadota, kadottaa, hävitä, hävittää and rakentaa. (i.e. "where ... to?" instead of "where?")

Conjugation

Inflection of hukata (Kotus type 73*A/salata, kk-k gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hukkaan	en hukkaa	1st sing.	olen hukannut	en ole hukannut
2nd sing.		hukkaat	et hukkaa	2nd sing.	olet hukannut	et ole hukannut
3rd sing.		hukkaa	ei hukkaa	3rd sing.	on hukannut	ei ole hukannut
1st plur.		hukkaamme	emme hukkaa	1st plur.	olemme hukanneet	emme ole hukanneet
2nd plur.		hukkaatte	ette hukkaa	2nd plur.	olette hukanneet	ette ole hukanneet
3rd plur.		hukkaavat	eivät hukkaa	3rd plur.	ovat hukanneet	eivät ole hukanneet
passive		hukataan	ei hukata	passive	on hukattu	ei ole hukattu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hukkasin	en hukannut	1st sing.	olin hukannut	en ollut hukannut
2nd sing.		hukkasit	et hukannut	2nd sing.	olit hukannut	et ollut hukannut
3rd sing.		hukkasi	ei hukannut	3rd sing.	oli hukannut	ei ollut hukannut
1st plur.		hukkasimme	emme hukanneet	1st plur.	olimme hukanneet	emme olleet hukanneet
2nd plur.		hukkasitte	ette hukanneet	2nd plur.	olitte hukanneet	ette olleet hukanneet
3rd plur.		hukkasivat	eivät hukanneet	3rd plur.	olivat hukanneet	eivät olleet hukanneet
passive		hukattiin	ei hukattu	passive	oli hukattu	ei ollut hukattu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hukkaisin	en hukkaisi	1st sing.	olisin hukannut	en olisi hukannut
2nd sing.		hukkaisit	et hukkaisi	2nd sing.	olisit hukannut	et olisi hukannut
3rd sing.		hukkaisi	ei hukkaisi	3rd sing.	olisi hukannut	ei olisi hukannut
1st plur.		hukkaisimme	emme hukkaisi	1st plur.	olisimme hukanneet	emme olisi hukanneet
2nd plur.		hukkaisitte	ette hukkaisi	2nd plur.	olisitte hukanneet	ette olisi hukanneet
3rd plur.		hukkaisivat	eivät hukkaisi	3rd plur.	olisivat hukanneet	eivät olisi hukanneet
passive		hukattaisiin	ei hukattaisi	passive	olisi hukattu	ei olisi hukattu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		hukkaa	älä hukkaa	2nd sing.	—	—
3rd sing.		hukatkoon	älköön hukatko	3rd sing.	olkoon hukannut	älköön olko hukannut
1st plur.		hukatkaamme	älkäämme hukatko	1st plur.	—	—
2nd plur.		hukatkaa	älkää hukatko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		hukatkoot	älkööt hukatko	3rd plur.	olkoot hukanneet	älkööt olko hukanneet
passive		hukattakoon	älköön hukattako	passive	olkoon hukattu	älköön olko hukattu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hukannen	en hukanne	1st sing.	lienen hukannut	en liene hukannut
2nd sing.		hukannet	et hukanne	2nd sing.	lienet hukannut	et liene hukannut
3rd sing.		hukannee	ei hukanne	3rd sing.	lienee hukannut	ei liene hukannut
1st plur.		hukannemme	emme hukanne	1st plur.	lienemme hukanneet	emme liene hukanneet
2nd plur.		hukannette	ette hukanne	2nd plur.	lienette hukanneet	ette liene hukanneet
3rd plur.		hukannevat	eivät hukanne	3rd plur.	lienevät hukanneet	eivät liene hukanneet
passive		hukattaneen	ei hukattane	passive	lienee hukattu	ei liene hukattu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		hukata		present	hukkaava	hukattava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st hukatakseni hukataksemme 2nd hukataksesi hukataksenne 3rd hukatakseen hukataksensa		past	hukannut	hukattu
2nd	inessive2	hukatessa	hukattaessa	agent3	hukkaama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st hukatessani hukatessamme 2nd hukatessasi hukatessanne 3rd hukatessaan hukatessansa		negative	hukkaamaton
	instructive	hukaten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	hukkaamassa	—
	elative	hukkaamasta	—
	illative	hukkaamaan	—
	adessive	hukkaamalla	—
	abessive	hukkaamatta	—
	instructive	hukkaaman	hukattaman
4th4	verbal noun	hukkaaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st hukkaamaisillani hukkaamaisillamme 2nd hukkaamaisillasi hukkaamaisillanne 3rd hukkaamaisillaan hukkaamaisillansa

Synonyms

• (to waste): haaskata

Derived terms

• hukkaaminen
• hukkaantua
• hukkailla
• hukkaus
• hukkautua

 

Related terms

• verbs: passive hukkua

Further reading

• “hukata”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• haukat, kauhat, tauhka, tuhkaa, uhkaat

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *huk'at'ak, equivalent to hukka (“waste”) +‎ -ta. Cognates include Finnish hukata and Estonian hukata.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈhukɑtɑ/, [ˈhukɑt]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈhukɑtɑ/, [ˈhuɡ̊ɑd̥ɑ]
• Rhymes: -ukɑt, -ukɑtɑ
• Hyphenation: hu‧ka‧ta

Verb

hukata

1. (transitive) to spend
   • 1937, N. S. Popova, translated by A. Kolesova, Arifmetiikan oppikirja alkușkouluja vart (toin osa), Leningrad: Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 3:

     Kuin paljo rahhaa hää hukkais?

     How much money did he spend?

Conjugation

Conjugation of hukata (type 16/maata, kk-k gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	hukkaan	en hukkaa	1st singular	oon hukant, oon hukannut	en oo hukant, en oo hukannut
2nd singular	hukkaat	et hukkaa	2nd singular	oot hukant, oot hukannut	et oo hukant, et oo hukannut
3rd singular	hukkajaa	ei hukkaa	3rd singular	ono hukant, ono hukannut	ei oo hukant, ei oo hukannut
1st plural	hukkaamma	emmä hukkaa	1st plural	oomma hukanneet	emmä oo hukanneet
2nd plural	hukkaatta	että hukkaa	2nd plural	ootta hukanneet	että oo hukanneet
3rd plural	hukkajaat1), hukkaavat2), hukataa	evät hukkaa, ei hukata	3rd plural	ovat hukanneet	evät oo hukanneet, ei oo hukattu
impersonal	hukataa	ei hukata	impersonal	ono hukattu	ei oo hukattu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	hukkaisin	en hukant, en hukannut	1st singular	olin hukant, olin hukannut	en olt hukant, en olt hukannut
2nd singular	hukkaisit, hukkaist1)	et hukant, et hukannut	2nd singular	olit hukant, olit hukannut	et olt hukant, et olt hukannut
3rd singular	hukkais	ei hukant, ei hukannut	3rd singular	oli hukant, oli hukannut	ei olt hukant, ei olt hukannut
1st plural	hukkaisimma	emmä hukanneet	1st plural	olimma hukanneet	emmä olleet hukanneet
2nd plural	hukkaisitta	että hukanneet	2nd plural	olitta hukanneet	että olleet hukanneet
3rd plural	hukkaisiit1), hukkaisivat2), hukattii	evät hukanneet, ei hukattu	3rd plural	olivat hukanneet	evät olleet hukanneet, ei olt hukattu
impersonal	hukattii	ei hukattu	impersonal	oli hukattu	ei olt hukattu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	hukkajaisin	en hukkajais	1st singular	olisin hukant, olisin hukannut	en olis hukant, en olis hukannut
2nd singular	hukkajaisit, hukkajaist1)	et hukkajais	2nd singular	olisit hukant, olisit hukannut	et olis hukant, et olis hukannut
3rd singular	hukkajais	ei hukkajais	3rd singular	olis hukant, olis hukannut	ei olis hukant, ei olis hukannut
1st plural	hukkajaisimma	emmä hukkajais	1st plural	olisimma hukanneet	emmä olis hukanneet
2nd plural	hukkajaisitta	että hukkajais	2nd plural	olisitta hukanneet	että olis hukanneet
3rd plural	hukkajaisiit1), hukkajaisivat2), hukattais	evät hukkajais, ei hukattais	3rd plural	olisivat hukanneet	evät olis hukanneet, ei olis hukattu
impersonal	hukattais	ei hukattais	impersonal	olis hukattu	ei olis hukattu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	hukkaa	elä hukkaa	2nd singular	oo hukant, oo hukannut	elä oo hukant, elä oo hukannut
3rd singular	hukatkoo	elköö hukatko	3rd singular	olkoo hukant, olkoo hukannut	elköö olko hukant, elköö olko hukannut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	hukatkaa	elkää hukatko	2nd plural	olkaa hukanneet	elkää olko hukanneet
3rd plural	hukatkoot	elkööt hukatko, elköö hukattako	3rd plural	olkoot hukanneet	elkööt olko hukanneet, elköö olko hukattu
impersonal	hukattakkoo	elköö hukattako	impersonal	olkoo hukattu	elköö olko hukattu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	hukannen	en hukanne
2nd singular	hukannet	et hukanne
3rd singular	hukannoo	ei hukanne
1st plural	hukannemma	emmä hukanne
2nd plural	hukannetta	että hukanne
3rd plural	hukannoot	evät hukanne, ei hukattane
impersonal	hukattannoo	ei hukattane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		hukata	present	hukkaava	hukattava
2nd	inessive	hukatees	past	hukant, hukannut	hukattu
	instructive	hukaten	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (hukatkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	hukkaamaa
	inessive	hukkaamaas
	elative	hukkaamast
	abessive	hukkaamata
4th	nominative	hukkaamiin
	partitive	hukkaamista, hukkaamist

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 71