kumittua

Finnish

Etymology

kumi (“rubber”) +‎ -ttua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkumitːuɑˣ/, [ˈkumit̪ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Syllabification^(key): ku‧mit‧tu‧a

Verb

kumittua

1. (intransitive) To get rubberized.

Conjugation

Inflection of kumittua (Kotus type 52*C/sanoa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kumitun	en kumitu	1st sing.	olen kumittunut	en ole kumittunut
2nd sing.		kumitut	et kumitu	2nd sing.	olet kumittunut	et ole kumittunut
3rd sing.		kumittuu	ei kumitu	3rd sing.	on kumittunut	ei ole kumittunut
1st plur.		kumitumme	emme kumitu	1st plur.	olemme kumittuneet	emme ole kumittuneet
2nd plur.		kumitutte	ette kumitu	2nd plur.	olette kumittuneet	ette ole kumittuneet
3rd plur.		kumittuvat	eivät kumitu	3rd plur.	ovat kumittuneet	eivät ole kumittuneet
passive		kumitutaan	ei kumituta	passive	on kumituttu	ei ole kumituttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kumituin	en kumittunut	1st sing.	olin kumittunut	en ollut kumittunut
2nd sing.		kumituit	et kumittunut	2nd sing.	olit kumittunut	et ollut kumittunut
3rd sing.		kumittui	ei kumittunut	3rd sing.	oli kumittunut	ei ollut kumittunut
1st plur.		kumituimme	emme kumittuneet	1st plur.	olimme kumittuneet	emme olleet kumittuneet
2nd plur.		kumituitte	ette kumittuneet	2nd plur.	olitte kumittuneet	ette olleet kumittuneet
3rd plur.		kumittuivat	eivät kumittuneet	3rd plur.	olivat kumittuneet	eivät olleet kumittuneet
passive		kumituttiin	ei kumituttu	passive	oli kumituttu	ei ollut kumituttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kumittuisin	en kumittuisi	1st sing.	olisin kumittunut	en olisi kumittunut
2nd sing.		kumittuisit	et kumittuisi	2nd sing.	olisit kumittunut	et olisi kumittunut
3rd sing.		kumittuisi	ei kumittuisi	3rd sing.	olisi kumittunut	ei olisi kumittunut
1st plur.		kumittuisimme	emme kumittuisi	1st plur.	olisimme kumittuneet	emme olisi kumittuneet
2nd plur.		kumittuisitte	ette kumittuisi	2nd plur.	olisitte kumittuneet	ette olisi kumittuneet
3rd plur.		kumittuisivat	eivät kumittuisi	3rd plur.	olisivat kumittuneet	eivät olisi kumittuneet
passive		kumituttaisiin	ei kumituttaisi	passive	olisi kumituttu	ei olisi kumituttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kumitu	älä kumitu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kumittukoon	älköön kumittuko	3rd sing.	olkoon kumittunut	älköön olko kumittunut
1st plur.		kumittukaamme	älkäämme kumittuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		kumittukaa	älkää kumittuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kumittukoot	älkööt kumittuko	3rd plur.	olkoot kumittuneet	älkööt olko kumittuneet
passive		kumituttakoon	älköön kumituttako	passive	olkoon kumituttu	älköön olko kumituttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kumittunen	en kumittune	1st sing.	lienen kumittunut	en liene kumittunut
2nd sing.		kumittunet	et kumittune	2nd sing.	lienet kumittunut	et liene kumittunut
3rd sing.		kumittunee	ei kumittune	3rd sing.	lienee kumittunut	ei liene kumittunut
1st plur.		kumittunemme	emme kumittune	1st plur.	lienemme kumittuneet	emme liene kumittuneet
2nd plur.		kumittunette	ette kumittune	2nd plur.	lienette kumittuneet	ette liene kumittuneet
3rd plur.		kumittunevat	eivät kumittune	3rd plur.	lienevät kumittuneet	eivät liene kumittuneet
passive		kumituttaneen	ei kumituttane	passive	lienee kumituttu	ei liene kumituttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kumittua		present	kumittuva	kumituttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kumittuakseni kumittuaksemme 2nd kumittuaksesi kumittuaksenne 3rd kumittuakseen kumittuaksensa		past	kumittunut	kumituttu
2nd	inessive2	kumittuessa	kumituttaessa	agent3	kumittuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kumittuessani kumittuessamme 2nd kumittuessasi kumittuessanne 3rd kumittuessaan kumittuessansa		negative	kumittumaton
	instructive	kumittuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	kumittumassa	—
	elative	kumittumasta	—
	illative	kumittumaan	—
	adessive	kumittumalla	—
	abessive	kumittumatta	—
	instructive	kumittuman	kumituttaman
4th4	verbal noun	kumittuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kumittumaisillani kumittumaisillamme 2nd kumittumaisillasi kumittumaisillanne 3rd kumittumaisillaan kumittumaisillansa

Derived terms

• kumittuminen