möröttää

Finnish

Etymology

möristä +‎ -öttää

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmørøtːæːˣ/, [ˈmø̞rø̞t̪ːæː(ʔ)]
• Rhymes: -ørøtːæː
• Syllabification^(key): mö‧röt‧tää

Verb

möröttää (rare)

1. (regional) Synonym of jurottaa.

Conjugation

Inflection of möröttää (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		mörötän	en mörötä	1st sing.	olen möröttänyt	en ole möröttänyt
2nd sing.		mörötät	et mörötä	2nd sing.	olet möröttänyt	et ole möröttänyt
3rd sing.		möröttää	ei mörötä	3rd sing.	on möröttänyt	ei ole möröttänyt
1st plur.		mörötämme	emme mörötä	1st plur.	olemme möröttäneet	emme ole möröttäneet
2nd plur.		mörötätte	ette mörötä	2nd plur.	olette möröttäneet	ette ole möröttäneet
3rd plur.		möröttävät	eivät mörötä	3rd plur.	ovat möröttäneet	eivät ole möröttäneet
passive		mörötetään	ei mörötetä	passive	on mörötetty	ei ole mörötetty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		mörötin	en möröttänyt	1st sing.	olin möröttänyt	en ollut möröttänyt
2nd sing.		mörötit	et möröttänyt	2nd sing.	olit möröttänyt	et ollut möröttänyt
3rd sing.		mörötti	ei möröttänyt	3rd sing.	oli möröttänyt	ei ollut möröttänyt
1st plur.		mörötimme	emme möröttäneet	1st plur.	olimme möröttäneet	emme olleet möröttäneet
2nd plur.		mörötitte	ette möröttäneet	2nd plur.	olitte möröttäneet	ette olleet möröttäneet
3rd plur.		möröttivät	eivät möröttäneet	3rd plur.	olivat möröttäneet	eivät olleet möröttäneet
passive		mörötettiin	ei mörötetty	passive	oli mörötetty	ei ollut mörötetty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		möröttäisin	en möröttäisi	1st sing.	olisin möröttänyt	en olisi möröttänyt
2nd sing.		möröttäisit	et möröttäisi	2nd sing.	olisit möröttänyt	et olisi möröttänyt
3rd sing.		möröttäisi	ei möröttäisi	3rd sing.	olisi möröttänyt	ei olisi möröttänyt
1st plur.		möröttäisimme	emme möröttäisi	1st plur.	olisimme möröttäneet	emme olisi möröttäneet
2nd plur.		möröttäisitte	ette möröttäisi	2nd plur.	olisitte möröttäneet	ette olisi möröttäneet
3rd plur.		möröttäisivät	eivät möröttäisi	3rd plur.	olisivat möröttäneet	eivät olisi möröttäneet
passive		mörötettäisiin	ei mörötettäisi	passive	olisi mörötetty	ei olisi mörötetty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		mörötä	älä mörötä	2nd sing.	—	—
3rd sing.		möröttäköön	älköön möröttäkö	3rd sing.	olkoon möröttänyt	älköön olko möröttänyt
1st plur.		möröttäkäämme	älkäämme möröttäkö	1st plur.	—	—
2nd plur.		möröttäkää	älkää möröttäkö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		möröttäkööt	älkööt möröttäkö	3rd plur.	olkoot möröttäneet	älkööt olko möröttäneet
passive		mörötettäköön	älköön mörötettäkö	passive	olkoon mörötetty	älköön olko mörötetty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		möröttänen	en möröttäne	1st sing.	lienen möröttänyt	en liene möröttänyt
2nd sing.		möröttänet	et möröttäne	2nd sing.	lienet möröttänyt	et liene möröttänyt
3rd sing.		möröttänee	ei möröttäne	3rd sing.	lienee möröttänyt	ei liene möröttänyt
1st plur.		möröttänemme	emme möröttäne	1st plur.	lienemme möröttäneet	emme liene möröttäneet
2nd plur.		möröttänette	ette möröttäne	2nd plur.	lienette möröttäneet	ette liene möröttäneet
3rd plur.		möröttänevät	eivät möröttäne	3rd plur.	lienevät möröttäneet	eivät liene möröttäneet
passive		mörötettäneen	ei mörötettäne	passive	lienee mörötetty	ei liene mörötetty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		möröttää		present	möröttävä	mörötettävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st möröttääkseni möröttääksemme 2nd möröttääksesi möröttääksenne 3rd möröttääkseen möröttääksensä		past	möröttänyt	mörötetty
2nd	inessive2	möröttäessä	mörötettäessä	agent3	möröttämä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st möröttäessäni möröttäessämme 2nd möröttäessäsi möröttäessänne 3rd möröttäessään möröttäessänsä		negative	möröttämätön
	instructive	möröttäen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). * The third-person singular indicative form möröttää does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	möröttämässä	—
	elative	möröttämästä	—
	illative	möröttämään	—
	adessive	möröttämällä	—
	abessive	möröttämättä	—
	instructive	möröttämän	mörötettämän
4th4	verbal noun	möröttäminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st möröttämäisilläni möröttämäisillämme 2nd möröttämäisilläsi möröttämäisillänne 3rd möröttämäisillään möröttämäisillänsä