meriheinä

Finnish

Etymology

meri +‎ heinä

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmeriˌhei̯næ/, [ˈme̞riˌhe̞i̯næ]
• Rhymes: -einæ
• Syllabification^(key): me‧ri‧hei‧nä

Noun

meriheinä

1. seagrass

Declension

Inflection of meriheinä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative		meriheinä	meriheinät
genitive		meriheinän	meriheinien
partitive		meriheinää	meriheiniä
illative		meriheinään	meriheiniin
		singular	plural
nominative		meriheinä	meriheinät
accusative	nom.	meriheinä	meriheinät
	gen.	meriheinän
genitive		meriheinän	meriheinien meriheinäinrare
partitive		meriheinää	meriheiniä
inessive		meriheinässä	meriheinissä
elative		meriheinästä	meriheinistä
illative		meriheinään	meriheiniin
adessive		meriheinällä	meriheinillä
ablative		meriheinältä	meriheiniltä
allative		meriheinälle	meriheinille
essive		meriheinänä	meriheininä
translative		meriheinäksi	meriheiniksi
abessive		meriheinättä	meriheinittä
instructive		—	meriheinin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of meriheinä (Kotus type 10/koira, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative meriheinäni meriheinäni accusative nom. meriheinäni meriheinäni gen. meriheinäni genitive meriheinäni meriheinieni meriheinäinirare partitive meriheinääni meriheiniäni inessive meriheinässäni meriheinissäni elative meriheinästäni meriheinistäni illative meriheinääni meriheiniini adessive meriheinälläni meriheinilläni ablative meriheinältäni meriheiniltäni allative meriheinälleni meriheinilleni essive meriheinänäni meriheininäni translative meriheinäkseni meriheinikseni abessive meriheinättäni meriheinittäni instructive — — comitative — meriheinineni second-person singular possessor singular plural nominative meriheinäsi meriheinäsi accusative nom. meriheinäsi meriheinäsi gen. meriheinäsi genitive meriheinäsi meriheiniesi meriheinäisirare partitive meriheinääsi meriheiniäsi inessive meriheinässäsi meriheinissäsi elative meriheinästäsi meriheinistäsi illative meriheinääsi meriheiniisi adessive meriheinälläsi meriheinilläsi ablative meriheinältäsi meriheiniltäsi allative meriheinällesi meriheinillesi essive meriheinänäsi meriheininäsi translative meriheinäksesi meriheiniksesi abessive meriheinättäsi meriheinittäsi instructive — — comitative — meriheininesi first-person plural possessor singular plural nominative meriheinämme meriheinämme accusative nom. meriheinämme meriheinämme gen. meriheinämme genitive meriheinämme meriheiniemme meriheinäimmerare partitive meriheinäämme meriheiniämme inessive meriheinässämme meriheinissämme elative meriheinästämme meriheinistämme illative meriheinäämme meriheiniimme adessive meriheinällämme meriheinillämme ablative meriheinältämme meriheiniltämme allative meriheinällemme meriheinillemme essive meriheinänämme meriheininämme translative meriheinäksemme meriheiniksemme abessive meriheinättämme meriheinittämme instructive — — comitative — meriheininemme second-person plural possessor singular plural nominative meriheinänne meriheinänne accusative nom. meriheinänne meriheinänne gen. meriheinänne genitive meriheinänne meriheinienne meriheinäinnerare partitive meriheinäänne meriheiniänne inessive meriheinässänne meriheinissänne elative meriheinästänne meriheinistänne illative meriheinäänne meriheiniinne adessive meriheinällänne meriheinillänne ablative meriheinältänne meriheiniltänne allative meriheinällenne meriheinillenne essive meriheinänänne meriheininänne translative meriheinäksenne meriheiniksenne abessive meriheinättänne meriheinittänne instructive — — comitative — meriheininenne third-person possessor singular plural nominative meriheinänsä meriheinänsä accusative nom. meriheinänsä meriheinänsä gen. meriheinänsä genitive meriheinänsä meriheiniensä meriheinäinsärare partitive meriheinäänsä meriheiniään meriheiniänsä inessive meriheinässään meriheinässänsä meriheinissään meriheinissänsä elative meriheinästään meriheinästänsä meriheinistään meriheinistänsä illative meriheinäänsä meriheiniinsä adessive meriheinällään meriheinällänsä meriheinillään meriheinillänsä ablative meriheinältään meriheinältänsä meriheiniltään meriheiniltänsä allative meriheinälleen meriheinällensä meriheinilleen meriheinillensä essive meriheinänään meriheinänänsä meriheininään meriheininänsä translative meriheinäkseen meriheinäksensä meriheinikseen meriheiniksensä abessive meriheinättään meriheinättänsä meriheinittään meriheinittänsä instructive — — comitative — meriheinineen meriheininensä

Ingrian

Etymology

From meri (“sea”) +‎ heinä (“grass”). Akin to Finnish meriheinä.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈmeriˌhei̯næ/, [ˈme̞riˌhe̞i̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈmeriˌhei̯næ/, [ˈme̞riˌhe̞i̯næ]
• Rhymes: -ei̯n, -ei̯næ
• Hyphenation: me‧ri‧hei‧nä

Noun

meriheinä

1. seagrass

Declension

Declension of meriheinä (type 3/koira, no gradation)
	singular	plural
nominative	meriheinä	meriheinät
genitive	meriheinän	meriheiniin
partitive	meriheinää	meriheiniä
illative	meriheinää	meriheinii
inessive	meriheinääs	meriheiniis
elative	meriheinäst	meriheinist
allative	meriheinälle	meriheinille
adessive	meriheinääl	meriheiniil
ablative	meriheinält	meriheinilt
translative	meriheinäks	meriheiniks
essive	meriheinännä, meriheinään	meriheininnä, meriheiniin
exessive1)	meriheinänt	meriheinint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Antonyms

• maaheinä

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 305