monisatainen

Finnish

Etymology

moni- +‎ sata +‎ -inen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmoniˌsɑtɑi̯nen/, [ˈmo̞niˌs̠ɑ̝t̪ɑ̝i̯ne̞n]
• Rhymes: -ɑtɑinen
• Syllabification^(key): mo‧ni‧sa‧tai‧nen

Adjective

monisatainen

1. of several hundred, hundreds of (consisting of many hundreds of individuals, elements, pieces etc.)

   monisatainen yleisö ― audience of several hundreds

Declension

Inflection of monisatainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		monisatainen	monisataiset
genitive		monisataisen	monisataisten monisataisien
partitive		monisataista	monisataisia
illative		monisataiseen	monisataisiin
		singular	plural
nominative		monisatainen	monisataiset
accusative	nom.	monisatainen	monisataiset
	gen.	monisataisen
genitive		monisataisen	monisataisten monisataisien
partitive		monisataista	monisataisia
inessive		monisataisessa	monisataisissa
elative		monisataisesta	monisataisista
illative		monisataiseen	monisataisiin
adessive		monisataisella	monisataisilla
ablative		monisataiselta	monisataisilta
allative		monisataiselle	monisataisille
essive		monisataisena	monisataisina
translative		monisataiseksi	monisataisiksi
abessive		monisataisetta	monisataisitta
instructive		—	monisataisin
comitative		—	monisataisine

Possessive forms of monisatainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative monisataiseni monisataiseni accusative nom. monisataiseni monisataiseni gen. monisataiseni genitive monisataiseni monisataisteni monisataisieni partitive monisataistani monisataisiani inessive monisataisessani monisataisissani elative monisataisestani monisataisistani illative monisataiseeni monisataisiini adessive monisataisellani monisataisillani ablative monisataiseltani monisataisiltani allative monisataiselleni monisataisilleni essive monisataisenani monisataisinani translative monisataisekseni monisataisikseni abessive monisataisettani monisataisittani instructive — — comitative — monisataisineni second-person singular possessor singular plural nominative monisataisesi monisataisesi accusative nom. monisataisesi monisataisesi gen. monisataisesi genitive monisataisesi monisataistesi monisataisiesi partitive monisataistasi monisataisiasi inessive monisataisessasi monisataisissasi elative monisataisestasi monisataisistasi illative monisataiseesi monisataisiisi adessive monisataisellasi monisataisillasi ablative monisataiseltasi monisataisiltasi allative monisataisellesi monisataisillesi essive monisataisenasi monisataisinasi translative monisataiseksesi monisataisiksesi abessive monisataisettasi monisataisittasi instructive — — comitative — monisataisinesi first-person plural possessor singular plural nominative monisataisemme monisataisemme accusative nom. monisataisemme monisataisemme gen. monisataisemme genitive monisataisemme monisataistemme monisataisiemme partitive monisataistamme monisataisiamme inessive monisataisessamme monisataisissamme elative monisataisestamme monisataisistamme illative monisataiseemme monisataisiimme adessive monisataisellamme monisataisillamme ablative monisataiseltamme monisataisiltamme allative monisataisellemme monisataisillemme essive monisataisenamme monisataisinamme translative monisataiseksemme monisataisiksemme abessive monisataisettamme monisataisittamme instructive — — comitative — monisataisinemme second-person plural possessor singular plural nominative monisataisenne monisataisenne accusative nom. monisataisenne monisataisenne gen. monisataisenne genitive monisataisenne monisataistenne monisataisienne partitive monisataistanne monisataisianne inessive monisataisessanne monisataisissanne elative monisataisestanne monisataisistanne illative monisataiseenne monisataisiinne adessive monisataisellanne monisataisillanne ablative monisataiseltanne monisataisiltanne allative monisataisellenne monisataisillenne essive monisataisenanne monisataisinanne translative monisataiseksenne monisataisiksenne abessive monisataisettanne monisataisittanne instructive — — comitative — monisataisinenne third-person possessor singular plural nominative monisataisensa monisataisensa accusative nom. monisataisensa monisataisensa gen. monisataisensa genitive monisataisensa monisataistensa monisataisiensa partitive monisataistaan monisataistansa monisataisiaan monisataisiansa inessive monisataisessaan monisataisessansa monisataisissaan monisataisissansa elative monisataisestaan monisataisestansa monisataisistaan monisataisistansa illative monisataiseensa monisataisiinsa adessive monisataisellaan monisataisellansa monisataisillaan monisataisillansa ablative monisataiseltaan monisataiseltansa monisataisiltaan monisataisiltansa allative monisataiselleen monisataisellensa monisataisilleen monisataisillensa essive monisataisenaan monisataisenansa monisataisinaan monisataisinansa translative monisataisekseen monisataiseksensa monisataisikseen monisataisiksensa abessive monisataisettaan monisataisettansa monisataisittaan monisataisittansa instructive — — comitative — monisataisineen monisataisinensa

Related terms

• monisatapäinen
• satapäinen

Further reading

• “monisatainen”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03