ominta

Finnish

Etymology

omia +‎ -nta

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈomintɑ/, [ˈo̞min̪t̪ɑ̝]
• Rhymes: -omintɑ
• Syllabification^(key): o‧min‧ta

Noun

ominta

1. claiming for oneself, appropriating

Declension

Inflection of ominta (Kotus type 9*J/kala, nt-nn gradation)
nominative		ominta	ominnat
genitive		ominnan	omintojen
partitive		omintaa	omintoja
illative		omintaan	omintoihin
		singular	plural
nominative		ominta	ominnat
accusative	nom.	ominta	ominnat
	gen.	ominnan
genitive		ominnan	omintojen omintainrare
partitive		omintaa	omintoja
inessive		ominnassa	ominnoissa
elative		ominnasta	ominnoista
illative		omintaan	omintoihin
adessive		ominnalla	ominnoilla
ablative		ominnalta	ominnoilta
allative		ominnalle	ominnoille
essive		omintana	omintoina
translative		ominnaksi	ominnoiksi
abessive		ominnatta	ominnoitta
instructive		—	ominnoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of ominta (Kotus type 9*J/kala, nt-nn gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative omintani omintani accusative nom. omintani omintani gen. omintani genitive omintani omintojeni omintainirare partitive omintaani omintojani inessive ominnassani ominnoissani elative ominnastani ominnoistani illative omintaani omintoihini adessive ominnallani ominnoillani ablative ominnaltani ominnoiltani allative ominnalleni ominnoilleni essive omintanani omintoinani translative ominnakseni ominnoikseni abessive ominnattani ominnoittani instructive — — comitative — omintoineni second-person singular possessor singular plural nominative omintasi omintasi accusative nom. omintasi omintasi gen. omintasi genitive omintasi omintojesi omintaisirare partitive omintaasi omintojasi inessive ominnassasi ominnoissasi elative ominnastasi ominnoistasi illative omintaasi omintoihisi adessive ominnallasi ominnoillasi ablative ominnaltasi ominnoiltasi allative ominnallesi ominnoillesi essive omintanasi omintoinasi translative ominnaksesi ominnoiksesi abessive ominnattasi ominnoittasi instructive — — comitative — omintoinesi first-person plural possessor singular plural nominative omintamme omintamme accusative nom. omintamme omintamme gen. omintamme genitive omintamme omintojemme omintaimmerare partitive omintaamme omintojamme inessive ominnassamme ominnoissamme elative ominnastamme ominnoistamme illative omintaamme omintoihimme adessive ominnallamme ominnoillamme ablative ominnaltamme ominnoiltamme allative ominnallemme ominnoillemme essive omintanamme omintoinamme translative ominnaksemme ominnoiksemme abessive ominnattamme ominnoittamme instructive — — comitative — omintoinemme second-person plural possessor singular plural nominative omintanne omintanne accusative nom. omintanne omintanne gen. omintanne genitive omintanne omintojenne omintainnerare partitive omintaanne omintojanne inessive ominnassanne ominnoissanne elative ominnastanne ominnoistanne illative omintaanne omintoihinne adessive ominnallanne ominnoillanne ablative ominnaltanne ominnoiltanne allative ominnallenne ominnoillenne essive omintananne omintoinanne translative ominnaksenne ominnoiksenne abessive ominnattanne ominnoittanne instructive — — comitative — omintoinenne third-person possessor singular plural nominative omintansa omintansa accusative nom. omintansa omintansa gen. omintansa genitive omintansa omintojensa omintainsarare partitive omintaansa omintojaan omintojansa inessive ominnassaan ominnassansa ominnoissaan ominnoissansa elative ominnastaan ominnastansa ominnoistaan ominnoistansa illative omintaansa omintoihinsa adessive ominnallaan ominnallansa ominnoillaan ominnoillansa ablative ominnaltaan ominnaltansa ominnoiltaan ominnoiltansa allative ominnalleen ominnallensa ominnoilleen ominnoillensa essive omintanaan omintanansa omintoinaan omintoinansa translative ominnakseen ominnaksensa ominnoikseen ominnoiksensa abessive ominnattaan ominnattansa ominnoittaan ominnoittansa instructive — — comitative — omintoineen omintoinensa