palvontaan

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈpɑlʋontɑːn/, [ˈpɑ̝lʋo̞n̪t̪ɑ̝ːn]
• Rhymes: -ɑlʋontɑːn
• Syllabification^(key): pal‧von‧taan

Noun

palvontaan

1. illative singular of palvonta
   • 1967, Helge Pohjolan-Pirhonen, “Kansakunta etsii itseään: 1772-1808”, in Kansakunnan Historia, volume 2, W. Söderström, page 70:

     Tällainen epämiellyttävien totuuksien lausuja alkoi käydä epämukavaksi kuninkaan palvontaan omistautuneessa hovimaailmassa.

     This kind of utterer of unpleasant truths started to become inconvenient for a court devoted to basileiolatry.