uskonpuute

Finnish

Etymology

uskon +‎ puute

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈuskonˌpuːteˣ/, [ˈus̠ko̞mˌpuːt̪e̞(ʔ)]
• Rhymes: -uːte
• Syllabification^(key): us‧kon‧puu‧te

Noun

uskonpuute

1. lack of faith

Declension

Inflection of uskonpuute (Kotus type 48*C/hame, tt-t gradation)
nominative		uskonpuute	uskonpuutteet
genitive		uskonpuutteen	uskonpuutteiden uskonpuutteitten
partitive		uskonpuutetta	uskonpuutteita
illative		uskonpuutteeseen	uskonpuutteisiin uskonpuutteihin
		singular	plural
nominative		uskonpuute	uskonpuutteet
accusative	nom.	uskonpuute	uskonpuutteet
	gen.	uskonpuutteen
genitive		uskonpuutteen	uskonpuutteiden uskonpuutteitten
partitive		uskonpuutetta	uskonpuutteita
inessive		uskonpuutteessa	uskonpuutteissa
elative		uskonpuutteesta	uskonpuutteista
illative		uskonpuutteeseen	uskonpuutteisiin uskonpuutteihin
adessive		uskonpuutteella	uskonpuutteilla
ablative		uskonpuutteelta	uskonpuutteilta
allative		uskonpuutteelle	uskonpuutteille
essive		uskonpuutteena	uskonpuutteina
translative		uskonpuutteeksi	uskonpuutteiksi
abessive		uskonpuutteetta	uskonpuutteitta
instructive		—	uskonpuuttein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of uskonpuute (Kotus type 48*C/hame, tt-t gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative uskonpuutteeni uskonpuutteeni accusative nom. uskonpuutteeni uskonpuutteeni gen. uskonpuutteeni genitive uskonpuutteeni uskonpuutteideni uskonpuutteitteni partitive uskonpuutettani uskonpuutteitani inessive uskonpuutteessani uskonpuutteissani elative uskonpuutteestani uskonpuutteistani illative uskonpuutteeseeni uskonpuutteisiini uskonpuutteihini adessive uskonpuutteellani uskonpuutteillani ablative uskonpuutteeltani uskonpuutteiltani allative uskonpuutteelleni uskonpuutteilleni essive uskonpuutteenani uskonpuutteinani translative uskonpuutteekseni uskonpuutteikseni abessive uskonpuutteettani uskonpuutteittani instructive — — comitative — uskonpuutteineni second-person singular possessor singular plural nominative uskonpuutteesi uskonpuutteesi accusative nom. uskonpuutteesi uskonpuutteesi gen. uskonpuutteesi genitive uskonpuutteesi uskonpuutteidesi uskonpuutteittesi partitive uskonpuutettasi uskonpuutteitasi inessive uskonpuutteessasi uskonpuutteissasi elative uskonpuutteestasi uskonpuutteistasi illative uskonpuutteeseesi uskonpuutteisiisi uskonpuutteihisi adessive uskonpuutteellasi uskonpuutteillasi ablative uskonpuutteeltasi uskonpuutteiltasi allative uskonpuutteellesi uskonpuutteillesi essive uskonpuutteenasi uskonpuutteinasi translative uskonpuutteeksesi uskonpuutteiksesi abessive uskonpuutteettasi uskonpuutteittasi instructive — — comitative — uskonpuutteinesi first-person plural possessor singular plural nominative uskonpuutteemme uskonpuutteemme accusative nom. uskonpuutteemme uskonpuutteemme gen. uskonpuutteemme genitive uskonpuutteemme uskonpuutteidemme uskonpuutteittemme partitive uskonpuutettamme uskonpuutteitamme inessive uskonpuutteessamme uskonpuutteissamme elative uskonpuutteestamme uskonpuutteistamme illative uskonpuutteeseemme uskonpuutteisiimme uskonpuutteihimme adessive uskonpuutteellamme uskonpuutteillamme ablative uskonpuutteeltamme uskonpuutteiltamme allative uskonpuutteellemme uskonpuutteillemme essive uskonpuutteenamme uskonpuutteinamme translative uskonpuutteeksemme uskonpuutteiksemme abessive uskonpuutteettamme uskonpuutteittamme instructive — — comitative — uskonpuutteinemme second-person plural possessor singular plural nominative uskonpuutteenne uskonpuutteenne accusative nom. uskonpuutteenne uskonpuutteenne gen. uskonpuutteenne genitive uskonpuutteenne uskonpuutteidenne uskonpuutteittenne partitive uskonpuutettanne uskonpuutteitanne inessive uskonpuutteessanne uskonpuutteissanne elative uskonpuutteestanne uskonpuutteistanne illative uskonpuutteeseenne uskonpuutteisiinne uskonpuutteihinne adessive uskonpuutteellanne uskonpuutteillanne ablative uskonpuutteeltanne uskonpuutteiltanne allative uskonpuutteellenne uskonpuutteillenne essive uskonpuutteenanne uskonpuutteinanne translative uskonpuutteeksenne uskonpuutteiksenne abessive uskonpuutteettanne uskonpuutteittanne instructive — — comitative — uskonpuutteinenne third-person possessor singular plural nominative uskonpuutteensa uskonpuutteensa accusative nom. uskonpuutteensa uskonpuutteensa gen. uskonpuutteensa genitive uskonpuutteensa uskonpuutteidensa uskonpuutteittensa partitive uskonpuutettaan uskonpuutettansa uskonpuutteitaan uskonpuutteitansa inessive uskonpuutteessaan uskonpuutteessansa uskonpuutteissaan uskonpuutteissansa elative uskonpuutteestaan uskonpuutteestansa uskonpuutteistaan uskonpuutteistansa illative uskonpuutteeseensa uskonpuutteisiinsa uskonpuutteihinsa adessive uskonpuutteellaan uskonpuutteellansa uskonpuutteillaan uskonpuutteillansa ablative uskonpuutteeltaan uskonpuutteeltansa uskonpuutteiltaan uskonpuutteiltansa allative uskonpuutteelleen uskonpuutteellensa uskonpuutteilleen uskonpuutteillensa essive uskonpuutteenaan uskonpuutteenansa uskonpuutteinaan uskonpuutteinansa translative uskonpuutteekseen uskonpuutteeksensa uskonpuutteikseen uskonpuutteiksensa abessive uskonpuutteettaan uskonpuutteettansa uskonpuutteittaan uskonpuutteittansa instructive — — comitative — uskonpuutteineen uskonpuutteinensa

Further reading

• “uskonpuute”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04