hiitje

North Frisian

Verb

hiitje

1. (Mooring) to be named; to have as name, to be called.

Conjugation

Mooring conjugation of hiitje

infinitive I	hiitje
infinitive II	-
infinitive III	-
past participle	hätjen
imperative	-
	present	past
1st-person singular	ik hiitj	ik hätj
2nd-person singular	dü håtst	dü hätjst
3rd-person singular	hi/jü/et håt	hi/jü/et hätj
1st-person dual	wat hiitje	wat hätjen
2nd-person dual	jat hiitje	jat hätjen
1st-person plural	we hiitje	we hätjen
2nd-person plural	jam hiitje	jam hätjen
3rd-person plural	ja hiitje	ja hätjen
	perfect	pluperfect
1st-person singular	ik hääw hätjen	ik häi hätjen
2nd-person singular	dü hääst hätjen	dü häist hätjen
3rd-person singular	hi/jü/et heet hätjen	hi/jü/et häi hätjen
1st-person dual	wat hääwe hätjen	wat häin hätjen
2nd-person dual	jat hääwe hätjen	jat häin hätjen
1st-person plural	we hääwe hätjen	we häin hätjen
2nd-person plural	jam hääwe hätjen	jam häin hätjen
3rd-person plural	ja hääwe hätjen	ja häin hätjen
	future
1st-person singular	ik wård hiitje
2nd-person singular	dü wårst hiitje
3rd-person singular	hi/jü/et wårt hiitje
1st-person dual	wat wårde hiitje
2nd-person dual	jat wårde hiitje
1st-person plural	we wårde hiitje
2nd-person plural	jam wårde hiitje
3rd-person plural	ja wårde hiitje