vangita

Finnish

Etymology

From vanki +‎ -ita.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋɑŋːitɑˣ/, [ˈʋɑ̝ŋːit̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ɑŋːitɑ
• Syllabification^(key): van‧gi‧ta

Verb

vangita (transitive)

1. to imprison, incarcerate, jail (put in prison; both in legal contexts and elsewhere)
2. to arrest, place under arrest, take into custody, put in detention (both in legal contexts and elsewhere)

   Near-synonym: pidättää

3. to capture (to reproduce convincingly)

   Hänen elokuvasovituksensa vangitsi alkuperäisen työn hengen.

   His film adaptation captured the spirit of the original work.

Usage notes

• (to arrest): pidättää and vangita can be used synonymously in general language, but in a legal context, pidättää means "to arrest (for a limited time, under habeas corpus)", whereas vangita means "to arrest or detain (due court order)".

Conjugation

Inflection of vangita (Kotus type 69/valita, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vangitsen	en vangitse	1st sing.	olen vanginnut	en ole vanginnut
2nd sing.		vangitset	et vangitse	2nd sing.	olet vanginnut	et ole vanginnut
3rd sing.		vangitsee	ei vangitse	3rd sing.	on vanginnut	ei ole vanginnut
1st plur.		vangitsemme	emme vangitse	1st plur.	olemme vanginneet	emme ole vanginneet
2nd plur.		vangitsette	ette vangitse	2nd plur.	olette vanginneet	ette ole vanginneet
3rd plur.		vangitsevat	eivät vangitse	3rd plur.	ovat vanginneet	eivät ole vanginneet
passive		vangitaan	ei vangita	passive	on vangittu	ei ole vangittu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vangitsin	en vanginnut	1st sing.	olin vanginnut	en ollut vanginnut
2nd sing.		vangitsit	et vanginnut	2nd sing.	olit vanginnut	et ollut vanginnut
3rd sing.		vangitsi	ei vanginnut	3rd sing.	oli vanginnut	ei ollut vanginnut
1st plur.		vangitsimme	emme vanginneet	1st plur.	olimme vanginneet	emme olleet vanginneet
2nd plur.		vangitsitte	ette vanginneet	2nd plur.	olitte vanginneet	ette olleet vanginneet
3rd plur.		vangitsivat	eivät vanginneet	3rd plur.	olivat vanginneet	eivät olleet vanginneet
passive		vangittiin	ei vangittu	passive	oli vangittu	ei ollut vangittu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vangitsisin	en vangitsisi	1st sing.	olisin vanginnut	en olisi vanginnut
2nd sing.		vangitsisit	et vangitsisi	2nd sing.	olisit vanginnut	et olisi vanginnut
3rd sing.		vangitsisi	ei vangitsisi	3rd sing.	olisi vanginnut	ei olisi vanginnut
1st plur.		vangitsisimme	emme vangitsisi	1st plur.	olisimme vanginneet	emme olisi vanginneet
2nd plur.		vangitsisitte	ette vangitsisi	2nd plur.	olisitte vanginneet	ette olisi vanginneet
3rd plur.		vangitsisivat	eivät vangitsisi	3rd plur.	olisivat vanginneet	eivät olisi vanginneet
passive		vangittaisiin	ei vangittaisi	passive	olisi vangittu	ei olisi vangittu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		vangitse	älä vangitse	2nd sing.	—	—
3rd sing.		vangitkoon	älköön vangitko	3rd sing.	olkoon vanginnut	älköön olko vanginnut
1st plur.		vangitkaamme	älkäämme vangitko	1st plur.	—	—
2nd plur.		vangitkaa	älkää vangitko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		vangitkoot	älkööt vangitko	3rd plur.	olkoot vanginneet	älkööt olko vanginneet
passive		vangittakoon	älköön vangittako	passive	olkoon vangittu	älköön olko vangittu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vanginnen	en vanginne	1st sing.	lienen vanginnut	en liene vanginnut
2nd sing.		vanginnet	et vanginne	2nd sing.	lienet vanginnut	et liene vanginnut
3rd sing.		vanginnee	ei vanginne	3rd sing.	lienee vanginnut	ei liene vanginnut
1st plur.		vanginnemme	emme vanginne	1st plur.	lienemme vanginneet	emme liene vanginneet
2nd plur.		vanginnette	ette vanginne	2nd plur.	lienette vanginneet	ette liene vanginneet
3rd plur.		vanginnevat	eivät vanginne	3rd plur.	lienevät vanginneet	eivät liene vanginneet
passive		vangittaneen	ei vangittane	passive	lienee vangittu	ei liene vangittu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		vangita		present	vangitseva	vangittava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vangitakseni vangitaksemme 2nd vangitaksesi vangitaksenne 3rd vangitakseen vangitaksensa		past	vanginnut	vangittu
2nd	inessive2	vangitessa	vangittaessa	agent3	vangitsema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st vangitessani vangitessamme 2nd vangitessasi vangitessanne 3rd vangitessaan vangitessansa		negative	vangitsematon
	instructive	vangiten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	vangitsemassa	—
	elative	vangitsemasta	—
	illative	vangitsemaan	—
	adessive	vangitsemalla	—
	abessive	vangitsematta	—
	instructive	vangitseman	vangittaman
4th4	verbal noun	vangitseminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vangitsemaisillani vangitsemaisillamme 2nd vangitsemaisillasi vangitsemaisillanne 3rd vangitsemaisillaan vangitsemaisillansa

Derived terms

• vangitseminen
• vangitseva
• vangitsija
• vangituttaa

 

See also

• kahlita

Further reading

• “vangita”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04

Anagrams

• vaginat